Ihana päivä - saatanan kepakko

Päätin etten enää käy kaupassa ikinä. IKINÄ! Tulee vaan paha mieli kun ensin ali- ja sitten ylianalysoi kaiken ympärillään olevan. Jos aiemmin ei ollu pää sekaisin ja jumissa niin nyt on! Pilalle menneen kauppareissun jälkeen lenteli kissan pelletit pitkin vessaa ja unohdin miksi kutsutaan kissan jätösastiaa ja vitutus vaan nousi sitä mukaa kun sanoja ja asioita unohtui. Mies koitti saada minut paremmalle tuulelle, mutta ei oikein onnistunut.

Kaiken riehumisen ja siivoilun jälkeen väsyin sohvalle ja itku alkoi kerääntyä. Kysyin sitten mieheltä tai oikeastaan totesin, että mihin minusta on, kun ei minusta ole mihinkään ja mitä minä oikein tulen tekemään. Sain neuvon kääriytyä riippumattoon ja kirjoittaa blogia.
Ärsytys on nyt hieman laantunut ja meillä on vieraita, joten kai se on oltava ihmisiksi tästä eteenpäin.

Kaikki alkoi siitä, että kävin vaihtamassa huonon suolakurkkupurkin uuteen ja summailin kassalla onko kaikki varmasti mukana ja huokaisin helpotuksesta että pääsen kaupasta pian pois enkä tajunnut taakseni tulleen ihmisiä. Välikepakko jäi laittamatta. Saako nyt jälkeenpäin huutaa että:

"Anteeksikunminullaeioleselässäsilmiäenoleennustaja
enkäuseimmitenmyöskääntajuamistäänmitään
niinettäjosunohtuukepakkoeikäsitätajualaittaa
niinsenvoisittenottaasieltäitseeikäkyräilläjamulkoilla
kunminäkinolenvainihminen!!"

Päätin nyt myös sen, että kun kaikki ärsyttää, niin jätän suosiolla menemättä yleisille paikoille, ettei huono päiväni tartu muihin, niinkuin nyt tarttui minuun. Minullakin siis OLI ihan hyvä päivä. Tiedän siis kyllä että moka oli minun, kun en ensin muistanut kepakkoa laittaa, mutta olisihan tuon tilanteen nyt voinut aikuisemminkin hoitaa - ilman mielensä pahoittamista.