Pitkästä aikaa unipostaus!
Tiistaisen postauksen jälkeen mielessäni on pyörinyt enenevissä määrin adoptio. Ihan yleisellä tasolla tosin, koska ainakin joidenkin maiden kohdalla masennushäiriöt ja autoimmuunihäiriöt estävät adoptoimisen. Toki meidän on kartutettava myös hieman tuota ikääkin.. Eikä adoptio ole vielä meidän harkintalistallamme.
Unessa olimme tummassa lentokoneessa ja olimme matkalla hakemaan lastamme jostain kaukomailta. Olin hermostunut, koska olimme koko koneen ainoat matkustajat ja stuertti marhasi konetta edestakaisin. Lopulta hän pysähtyi kohdallemme ja ojensi kaksi laskuvarjoreppua.Tuijotin stuerttia kauhuissani, jolloin hän kysyi minulta, enkö muista sopimuksen sisältöä. Suureen ääneen keuhkosin saada tietää mistä sopimuksesta oikein on kyse. Stuertti vastasi, että tottakai adoptiosopimuksessa täytyy olla luottamuslausuma sitä varten, että nähdään haluavatko vanhemmat lapsen vai eivät. Lasta ei saa ellei hyppää koneesta ja laskeudu laskuvarjolla häntä hakemaan.
Samassa huomasin piiskaavan kylmän tuulenvireen osuvan poskiini ja näin mieheni jo hyppäävän silmänräpäyksessä ulos lentokoneesta ja näköpiiristäni. Nousin seisomaan, jolloin stuertti kiinnitti repun paikoilleen ja osoitti oviaukkoon. Oviaukolle päästyäni katsoin horisonttiin ja kuulin stuertin vielä sanovan: "Rouva on hyvä vaan ja menee nyt." Sen jälkeen kuulin vain tuulen vinkunan korvissani ja heräsin.
Alitajunta on sitten kaunis asia.
"Rouva on hyvä vaan ja menee nyt" :DDD
VastaaPoista