sunnuntai 11. joulukuuta 2016

NIPT-tutkimus

Blogitauolla tapahtunutta: Kolmas osa.

Viikon 12 lopussa meillä oli toinen niskaturvotusultra, tällä kertaa äitiyspolilla. Rakenteet vaikuttivat hyvältä, tosin imutiet näyttivät siltä, että olisivat ottaneet hieman aikaa kehittyäkseen. Lääkäri arveli aiemman niskaturvotuksen johtuneen niistä. Tutkittiin istukan verenkiertoa ja napavirtauksia, välillä ultratyyliä vaihtaen kuvasta toiseen.

Napavirtauksissa valtimot hehkuvat kuvassa oransseina ja laskimot sinisinä. Tällä kuvantamismenetelmällä lääkäri huomasi meidän beibelle menevän verta vain yhden valtimon kautta ja vaikutti kovasti siltä, että toinen napavaltimo puuttuu kokonaan. Kyseessä on ilmeisesti suhteellisen yleinen ultralöydös, mikä ei aiheuta enempiä toimenpiteitä, vaikka siinä on (minimaalisen) suurentunut riski kromosomipoikkeavuuksiin. Toisen napavaltimon puuttuminen voi mahdollisesti aiheuttaa myös pienipainoisuutta ja loppuraskaudesta seurantaa tulisi tihentää, jos näyttää siltä, että synnytys pitäisi käynnistää aiemmin.

Osallistuimme sikiöseulontoihin ja saimme niiden tulokset äitiyspolireissulla. Riskit Downin, Turnerin tai Edwardsin oireyhtymiin ovat minimaaliset. Ultrassa katsottiin rakenteista raajojen ja sisäelinten lisäksi suun rakenne, eikä sen puolesta riskiä esimerkiksi suu- tai kitalakihalkioonkaan näyttäisi olevan.

Kymppiviikolla löytyneen turvotuksen takia äitiyspolin lääkäri kysyi kantaamme mahdolliseen NIPT-tutkimukseen. Tutkimus tehdään usein vasta, jos sikiön rakententeista on löytynyt jotain poikkeavaa. Se otetaan labrassa äidin verestä kahteen "erityisputkeen" ja lähetetään Amerikkoihin pariksi viikoksi. Tämän parin viikon aikana verestä tutkitaan kromosomeja hieman tarkempaan, mitä sikiöseulonnoissa ja lääkäri saa hoitoon liittyvää lisätietoa ja/tai ohjeistusta jatkoon.

Ultraamisen jälkeisessä keskustelussa saimme tietää, että NIPT kertoo suurella tarkkuudella tulevan lapsen sukupuolen ja saimme itse päättää haluammeko saada sen tietoomme samalla, kun vastaukset tutkimuksesta tulevat. Meille on tulossa pieni....


....lapsi, heh! :D
Anteeksi, en voinut vastustaa kiusausta. Valitettavasti en sukupuolta vielä paljasta ;)

Viikolla 13 kävin antamassa verinäytteet ja jonkun viikon päästä puhelin soi. Lääkäri ilmoitti kaikkien tulosten olevan normaalit ja varmisti vielä ennen kertomista, että haluammeko tietää sukupuolen. Hetken emmin kuumeisesti. Tiesin miehen haluavan tietää vastauksen, joten annoin lääkärille luvan päräyttää sen samointein. Kuullessani sukupuolen huokaisin helpotuksesta, vaikken edes tiennyt niinsanotusti toivovani tietyn sukupuolen omaavaa lasta, kunhan vain se lapsi tulisi. Miehellä oli koko raskauden ajan ollut sama olo sukupuolesta ja tämä tuntui olevan iloinen sattuma. :)

How ever.. Olivat lääkärille Amerikkojen tutkijat kuitenkin kehoittaneet suosittelemaan meille vielä lapsivesipunktioon menoa kaiken varalta. Pitkään puhelimessa keskusteltuamme tulimme päätökseen, että parin viikon päästä tehdään varhainen rakenneultraäänitutkimus ja samalla on mahdollisuus suorittaa lapsivesipunktio. En tehnyt mitään päätöstä punktion suhteen, mutta voin suostua siihen vielä sitten ultraäänessä tai olla suostumatta. Jos rakenteet näyttävät ultrassa olevan kunnossa, niin miksi sitten enää kiusata jollain neulalla? Jännitysmomentti tätä kirjoittaessa alkaa olla katossa, sillä kyseinen varhainen ru sattuu olemaan huomisaamuna!

Spukka ja Pööpötin 16+1

perjantai 2. joulukuuta 2016

Virallinen NT-ultra

 Mitä tapahtui blogitauon aikana: Toinen osa.

Viikolla 12+ tuntui siltä kuin olisi(mme) saaneet pitkästä aikaa taas hengittää. Virallinen niskaturvotusultraääni oli heti alkuviikosta terveyskeskuksessa.

Hetken odottelun jälkeen hoitaja otti meidät vastaan. Ultraääni tehtiin vatsan päältä ja huvittuneena summailin miten outoa on olla ultrattavana housut jalassa, sillä olinhan joutunut viimeiset pari vuotta lähes automaattisesti riisumaan housuni vastaanotolle tullessa. Ei sillä.. Oli ihan mukavaa vaihtelua :D

Eloisa tyyppi saatiin nopeasti hyvin näkyviin ja niskaturvotus oli lähes tiessään! Virallisen niskaturvotuksen mitattiin olevan 1,2mm eli normaali. Huokaistiin helpotuksesta ja itkukin pääsi. Olin ollut niin huolissani, etten ollut sitä itse edes tajunnutkaan.

Kerrottiin ultraavale hoitajalle edellinen ultratarinamme, mikä aiheutti kovasti ihmetystä. Oliko viimeksi varmasti mittailtu niskaturvotusta eikä esimerkiksi vahingossa vaikka sikiöpussia? Yksityisellä otetut ultrakuvat kuitenkin lähetettiin polille, jossa olisi vielä saman viikon lopulla toinen nt-ultra, joten tähänkin saisimme vastauksen.

Emme jääneet asiaa sen enempää terveyskeskuksella spekuloimaan, vaikka mieleni teki kirota se yksityisellä ollut ultraajalääkäri maanrakoon ja läiskiä itseäni avareilla naamaan siitä, että sinne koko ylimääräiseen ultraan oli ihan PAKKO päästä.

Näitä kuitenkin sattuu, mutta ohjeeni teille muille hätähousuille: Odottakaa niitä virallisia ultria, niin voitte säilyä edes hetken sydänsuruilta ja vaan keskittyä siihen odotukseen ja pesänrakenteluun. Nyt on kamala homma kiriä sitä muutamaan viikkoa "tuhlattua" aikaa takaisin ja saada taas aivot siihen pinkit lasit-moodiin. Koulukin kärsi, sillä keskittymiseni tunneilla oli onnetonta osin huonovointisuuden, mutta osin myös turvotuksen syiden pohtimisen takia.

torstai 1. joulukuuta 2016

Tragediaa pilvilinnoituksessa

Täällä ollaan, täällä ollaan!

Kirjoittelu on jäänyt vähemmälle alkuraskauden huonovointisuuden, stressin, väsymyksen, koulun ja ehkä hieman tyhjän paperin kauhunkin takia. En kyllä tiedä voiko tyhjän paperin kauhuksi sanoa hetkeä, kun tajuaa kuinka paljon kirjoitettavaa olisi eikä tiedä mistä aloittaa ja hieman ahdistuu.

Koetan kuria tätä epävirallista blogitaukoa hieman kasaan, mutta asioita on pakko jaella vähän osiin jottei hommat mene ihan sekasotkuksi. Tässä ensimmäinen osa.

10+ raskausviikolla minulla oli jatkuvaa vihlonnantunnetta pitkin alavatsaa sekä halusin käydä katsomassa onko tyyppi tuolla vatsassa vielä elossa. Yksityisen lääkärin vastaanotolla tehdyssä ylimääräisessä ultraäänessä olikin viikkojaan vastaava pikkuinen, jonka niskan- ja vatsanseutu olivat kovasti turvoksissa. Sydän sykki, mutta lääkäri keskittyi mittaamaan turvotuksia huolissaan: Turvotusta löytyi 2,9mm-4,8mm ympäri kehoa.

Lääkäri oli hyvin huolestuneen oloinen turvotuksen määrästä ja kertoili meille kuinka tällaiset raskaudet tulevat yleensä menemään kesken ja jos lapsi on tyttöpuoleinen, tulee hänellä olemaan Turnerin oireyhtymä. Useita kertoja lääkäri toisteli ja voivotteli, että pitää miettiä haluaako raskautta jatkaa sekä pyöritteli ajatuksia mahdollisista ongelmista ja haasteista. Me lähinnä istuimme, nyökyttelimme ja odotimme, että pääsisimme lähtemään vastaanotolta.

Kovan turvottelun johdosta saimme lähetteen vanhaan tuttuun paikkaan naistentautien poliklinikalle tarkempaan syyniin. Vatsanseudun kivut luultavasti johtuivat endometrioosista ja sen vaikutuksista kohdun kasvuun(?) ja kohdun kasvukivut ilmeisesti ovat tavallisestikin kivuliaita endometrioosipotilailla.

Lähtiessämme ultraäänestä olimme lähinnä huolissamme lääkärin jaksamisesta ja meistä tuntui siltä, että olimme siellä lohduttamassa häntä, eikä hän meitä. Paskanmaku jäi suuhun lähinnä potilaan kohtaamisesta ja huomioonottamisesta, mitkä ovat mielestäni asioita, jotka _jokaikisen_ lääkärin tulisi osata. Ainoat iloiset asiat siltä käynniltä olivat lähete polille, sekä tieto siitä, että lapsi on vielä hengissä.

Välttelimme vauva-aihetta parhaamme mukaan seuraavat kaksi viikkoa, kunnes edessä oli virallinen niskaturvotusultraääni.