perjantai 29. toukokuuta 2015

Ei Cushingin oireyhtymää!!

Kun lääkärin soittoa ei vielä alkuviikollakaan kuulunut, päätin soitella poliklinikalle päin. Sieltä kerrottiin kirjeeseen sattuneen virhe. Lääkärin ei ollutkaan tarkoitus soittaa, vaan tulkita tuolloin vain tulokset, jotka saisin kirjeitse kotiin.

Tulokset olivat mieltä ylentävät:
Deksametasonivaste normaalin rajoissa, samoin IGF1.
Prolaktiini pysyttelee mukavasti alhaalla, mikä luultavasti tarkoittaa mikroadenooman kutistumista. Magneettikuvaus on tehtävä vuoden sisään, jotta nähdään onko se adenooma kutistunut vai ei. Hyvin näyttää siis menevän!

Lääkeannostus pysyy ennallaan. Sydäntä ei tutkita vaikka lääkitystä jatketaan, mikä aiheuttaa hieman päänvaivaa sukurasitteiden takia, mutta uskon kuitenkin vakaasti tämän endokrinologin osaavan työnsä erityisen hyvin.

Kirjoittelen kesä-heinäkuun aikana luultavasti hieman hitaampaan tahtiin, koska meillä on reissua ja muutto toiselle paikkakunnalle. Älkää kuitenkaan kadotko rakkaat!

perjantai 22. toukokuuta 2015

Ei se soittanutkaan

Tänään lääkärin piti soittaa deksametasoni- ja IGF-kokeiden vastauksista ja tulevaisuudensuunnitelmista.

Odotin tätä puhelua kuukauden eikä sitä sitten tullutkaan.

Kun viimeksi kävi näin, posti toi viikon sisällä kirjeen jatkotutkimuksista. Vaihtoehtona on tietenkin se ettei Cushingin oireyhtymää ole. Nyt tuli vain sellainen tunne, että taitaa herra endokrinologi haluta vielä tutkia. Toivotaan aavistukseni olevan väärä.

Odotellaan taas rauhassa. Stressileveli matalalla, ärsytyskäyrästä ei voi sanoa samaa.

Miksi laittaa kirjeenä päivämäärä ja kellonaika puhelulle, jota ei sitten tehdäkään? Minä tahdon tietää.

tiistai 19. toukokuuta 2015

Munasarja löi avokkaalla

Toukokuu painelee jo puoltaväliä ja ajatukset alkaa olla ihan hälläväliä.

Niin se vaan kävi, pojat ja tytöt, että täällä ei kuulu vielä tammikuussakaan pienen ihmisen parkaisua, eikä hyssitellä sylissä kun korkeintaan kissaa.

Olin TAAS kerran varma raskautumisesta, olihan puhelimeni MyDays -sovellukseen merkittynä kaikki mahdolliset oireet! Olen kärsinyt järkyttävistä vatsa- ja selkäkivuista nyt parin viikon ajan, mutta päättelin sen johtuvat "ovulaatiosta" ja "kiinnittymisestä".

Arght, voi luoja miten voi ihminen mennä kerrasta toiseen halpaan! En vaan saa päähäni mahtumaan, että sitä ovulaatiota ei vaan tapahdu! Ei pitäisi olla vaikeaa, kun on mustaa valkoisella todisteena.

Olen jonkin verran saanut hillittyä itseäni raskaustestien suhteen. Viime kierrossa tein _vain_ viisi testiä, joissa näin "viivanpaikkaa" ja "haamua" kp 27-32 (ja viimeinen kp 1) Olen kuitenkin oppinut jo olemaan itkemättä. Tosin sen sijaan olen huomannut olevani paljon kireämpi ja muutenkin ärtynyt.

Luulin ettei mies ollut huomannut useita vessanvaltaamisoperaatioitani eli testailuani, kunnes tänään hän kysyi mitä siellä aina kykin niin pitkiä aikoja. Vastasin mietiskeleväni. Tämä oli kyllä päivän piristys.

Palatakseni aiheeseen; Yrityskierto järjestysnumeroltaan 12 lähti käyntiin mikroaaltouuni kuumana lämmittäen vehnäpussia, millä saisin toivottavasti helpotusta vatsakramppeihin.
Eikä voisi enempää vituttaa.

Loppuun vielä yhteiskuva mahasta ja vehnäpussista jos ne suostuu.

keskiviikko 6. toukokuuta 2015

Harrastuksena kontaktilaji

Enkä nyt tarkoita mitään nettitreffikontaktijuttuja "hahaha"! Löysin nimittäin amerikkalaisen jalkapallon pari kuukautta sitten!

kuva: uthinkido.com

Alusta lähtien minua on jännittänyt aina kierron puolivälistä lähtien raskauden mahdollisuus. Olen miettinyt; Onko haitallista olla vastaanottamassa iskuja ja lennellä pitkin lattioita, jos onkin jo raskautunut eikä se vain vielä testissä näy? Ei siis sillä että olisin tähänkään päivään mennessä vielä raskautunut, mutta kai ymmärrätte mitä tarkoitan?

Meillä on harjoitukset kahdesti viikossa ja se aika mikä on toisen ja ensimmäisen treenin välissä, menee raskaustesteillä testaillessa. Tästä asiasta on siis muotoutunut kunnon päähänpinttymä. Kyllähän Eva Wahlströmkin onnistui raskautumaan ja jäämään tauolle nyrkkeilykehästä, niin kai se pitäisi itseltäkin onnistua jos sen aika tulee? Mistään ei oikein ole löytynyt neuvoja kuinka yhdistää raskautuminen ja jatkuva altistuminen ryminälle.

Meidän sekalaisesta seurueesta on alkanut muotoutumaan joukkue. Muutama porukasta tietääkin meidän taipaleesta jo ja omanlaistaan vertaistukea on ollut saatavilla. Tämä laji itsessäänkin on jo aikamoista terapiaa! En silti tahtoisi huoleni heijastuvan treeneihin ja niissä suoriutumiseen (tosin viimetreenit huhhuh mikä *tutus), enkä haluaisi selitellä poissaolojani, jos vaikka hoidot joskus alkaisivat.
Jos kuitenkin raskaudun ja joudun siksi jäämään heti alussa pois treeneistä, kuinka tekisin sen ilman, että paljastaisin suoraan olevani raskaana?

Onko teillä jollain samanlainen dilemma menossa?

Onko täällä kontaktilajin harrastajia, jotka ovat tässä tilanteessa olleet?

Kuinka olette yhdistäneet raskaushaaveet ja kontaktilajin?