maanantai 4. huhtikuuta 2016

Kaksi vuotta

Kaksi vuotta jännittävää kutinaa vatsanpohjalla, nimien mietintää ja suunnitelmia tulevaisuudesta perheenä.
Kaksi vuotta toivosta epätoivoon oravanpyörässä, elämäntapojen muuttamista ja parisuhteen lujittamista.
Kaksi vuotta toive lapsesta, asunnot läheltä päivähoitopalveluita ja kouluja sekä lyhyt matka leikkikentille.
Kaksi vuotta ylimääräinen asumaton huone, käyttämättömiä vauvanvaatteita ja lastenkirjoja odottamassa lukijaansa.
Kaksi vuotta jatkuvia kipuja, jojoilevan vatsan silittelyä ja rukoilua "joko nyt".
Kaksi vuotta tyhjää syliä, kaipausta ja sydänsurua.
Kaksi vuotta itselleen ja muille todistelua, ettei tämä ole niin iso asia.
Kaksi vuotta jarrut pohjassa.
Kaksi vuotta tunteiden patomista.

Vain kaksi vuotta - jo kaksi vuotta.
Vaikka kaksi vuotta on lyhyt aika, minusta tuntuu että olen kulkenut tässä sumussa koko elämäni. Pelkään kuinka pitkään tämä jatkuu.