8. joulukuuta - itku uudesta magneetista

Pään magneettikuvaus on nyt takana. Pääsin kuvauksen parikymmentä minuuttia ennen aiemmin sovittua aikaa, miehen tälläkertaa jäädessä aulaan odottamaan. Heti lavetille mennessä minulle laitettiin kanyyli käsivarteen tehosteainetta varten.

Hoitaja X koitti ensin asettaa kanyylin oikeaan käteen, mutta luultavasti jännityksestäni johtuen päättivät suonet lähteä alta pois ja neulaa pyöriteltiin taipeessa kipeästi ihan turhaan. Tuli itku sitten vähän kaikesta; jännityksestä, kivusta ja huolesta. Siitä, että mietin miksi taas joudun putkeen ja pistettäväksi vaikka halusin vain saada lapsen. Toinen hoitaja, Hoitaja Y sai minut rauhoittumaan ja päätti laittaa kanyylin vasempaan kyynärtaipeeseeni ja onnistuikin siinä nopeasti. Kanyylin ollessa jämäkästi paikoillaan Hoitaja Y sanoi naurahtaen tämän olleen ensimmäinen kerta ainakin kuukauteen kun hän on kyseisen homman tehnyt. Kaikinpuolin mukavalle Hoitaja Y:lle 10 pistettä, kun hoiti tällaisen nynnyn! :D

Kun neulomisesta päästiin, Hoitaja X kertoi kuvauksen kestävän noin 25 minuuttia ja kysyi mitä radiokanavaa haluan kuunnella. Niiskutuksen lomasta sanoin ettei ole väliä ja jouduin heti korjaamaan sekoiluni, sillä halusin todellakin itse päättää kanavan ja sain haluamani.

Selälleen makaamaan, pää sille varattuun "kulhoon", kuulokkeet korville, kehikko kasvoille ja koneeseen. Kova rumputus, jurrutus ja surina kuului kuulokkeiden läpi koneen täristäessä menemään. Tärinä sai syljen nousemaan, joten nieleskelin läpi koko kuvauksen samalla koettaen olla mahdollisimman paikoillaan. Yllättävän vaikeaa sanoisinko.. Jonkun hetken makoiltuani Hoitaja Y tuli sanomaan kuvauksen kestävän vielä kymmenisen minuuttia ja laittoi tehosteaineen, mikä tuntui siltä kuin jääkylmää geeliä olisi laskettu suoniin.

Odotellessa aineen vaikutusta, ehtivät kylmät väreet kiertämään koko kehon, minkä jälkeen alkoi taas tuttu rumputus kuvauksen jatkumisen merkiksi. Ehdin kuunnella vielä useamman kappaleen ja meinasin nukahtaa, ennen kuin Hoitaja Y ohjasi lavetin pois putkesta ja kuvaus loppui. Oli kamalan tönkkö olo (luultavasti maanantain treenien takia, mutta myös) kun jokainen lihas oli täydessä latingissa koko kuvauksen ajan. Nuhruisena, mutta onnellisena puhisin itseni ylös päästäkseni mahdollisimman nopeasti eroon inhottavasta kanyylista. Ennen lähtöä sain Hoitaja Y näytti minulle vielä kuvaa miltä siellä päässä oikein näytti. Kaiken itkun, naurun, jännityksen ja sekoilun jälkeen se oli oikein hyvä päätös kuvaukselle.

Tultuani takaisin aulaan tajusin aikaa menneen yli tunti. Ei taida terveen paperit tulla meidän osoitteeseen vieläkään? Loppupäivään ei ole uskaltanut ainakaan käsiä suoristaa koska AUTS.

Lääkärin soittoaikakin oli sovittu tälle päivälle, mutta uskon ettei lääkäri ole ehtinyt papereihini vilkaistakaan vielä, saati suunnitella koko soittoa. Olen toki hieman pettynyt, mutta lääkärillä varmasti riittää muitakin potilaita vaivoineen, joten pitää yrittää ymmärtää sekä odotella tuloksia ihan rauhassa. Lääkäri varmasti antaa vielä kuulua itsestään kunhan on kuvat tulkinnut.