perjantai 13. maaliskuuta 2015

Yhdessä on parempi

Kaiken tämän lapsettomuuspohdinnan ja prolaktinoomasta aiheutuneen sekoamisen keskellä unohduin täysin omiin maailmoihini enkä muistanut hoitaa meidän parisuhdetta. Keskityin kaikkeen muuhun, enkä ymmärtänyt minulla olevan aivan älyttömän ihana mies, joka myös tarvitsee minua.

Etsin vain tietoa tabletilta, puhelimesta tai tietokoneelta ja selailin lapsettomuusblogeja päivät pitkät. En halunnut mennä yöksi sänkyyn, koska olisin vain itkenyt huonoa (paskaa) tuuriamme ja hukutin ajatukseni Netflix-sarjoihin. Eristäydyin, vaikka minun olisi pitänyt avautua. Oikeastaan avauduinkin, mutta unohdin täysin, etten ole ainut joka tuntee ja tarvitsee kuuntelijaa.

Otin parisuhteen hyvinvoinnin itsestäänselvyytenä. Ajattelin olevani yksin tässä tilanteessa, koska MINÄ olen viallinen enkä siksi pysty saamaan lasta miehelleni. Alkuviikosta kävimme miehen kanssa kädenvääntöä muutamasta aiheesta ja totesin olleeni ihan kamalan itsekäs.

Olen viettänyt aikaa, mutten mieheni kanssa. Rajoitin keskustelujamme lapsettomuusaiheen ympärille - tutkimuksiin ja tuloksiin. Olen pelännyt puhua asioista, joista olemme aiemmin saaneet pitkiäkin keskusteluita aikaiseksi, enkä yhtään tiedä miksi. Onneksi mies sai taottua minulle vähän järkeä ja opetellaan puhumaan uudelleen toinen toiselle.

Tarvitsen tukea, mutten ole ainut tuen tarvitsija. On (jo) aika(kin) olla tukena omalle puolisolle, jotta pysytään vahvoina molemmat. Ei talokaan pysy pystyssä ilman perustuksia.

Tästä viisastuneena päätin liittyä Simpukka ry:n jäseneksi. Saadaan sieltä molemmat vähän näkökulmaa. Niin lapsenkaipuuseen kuin parisuhteeseenkin.

Kuva

torstai 5. maaliskuuta 2015

Haittavaikutuksista huolimatta

Prolaktinooma diagnoosista on kulunut nyt kymmenen päivää. Kuluneet päivät ovat olleet yhtä vuoristorataa. Enimmäkseen olen itkenyt silmät päästäni, rypenyt itsesäälissä ja kadottanut Toivoni.



Sain vaihdettua lääkityksen Dostinexista Parlodeliin, vaikka lääkäri hieman naureskellen ihmetteli, miksi halusin vaihtaa vanhempaan lääkevalmisteeseen. Kerrottuani ADHD taustastani sekä suvussamme olevasta periytyvästä sydänongelmasta, ei lääkäri kuitenkaan pannut tikkua ristiin vastustaakseen lääkeaineen vaihtoa. Varoitteli kuitenkin rajuista sivuvaikutuksista, joita ei Dostinexissa ole.( Tähän väliin kuitenkin mainitsen, että Parlodelissa ei sentään ole hyvin yleisenä haittavaikutuksena sydämen läppävikaa...!)

Ei haittavaikutuksilta todellakaan säästytty!

Tänään on kolmas lääkkeellinen päivä ja vatsa alkaa pikkuhiljaa jo toimia normaalisti. Voisin kuvailla itseäni tällä hetkellä pulauttelevaksi ilmapalloksi. Nyt toivotaan, että haittavaikutuksia ilmaantuu vain tämän lääkityksen alkutaipaleen ajan. Toivotaan kaiken pulauttelun olevan sen arvoista ja että lääke vaikuttaisi positiivisesti prolaktinoomaan sekä "palauttaisi hedelmällisyyteni". Inhottavaa olla koko ajan pala kurkussa ja huokailla ja nieleskellä, kun on huono olo. En kuitenkaan anna tämän romuttaa arkeani ja kestän kuin nainen!

Toivo siis kovasti on nostamassa päätään ja hivuttaa vaaleanpunaiset lasit silmilleni. Ehkä mekin kuitenkin viela saadaan lapsi.