keskiviikko 20. joulukuuta 2017

Hyvä paha raha

Olen nyt muutamia kuukausia selannut Pinterestiä säästövinkkien toivossa. Blogi blogin perään kertoo "näitä lakkasin ostamasta ja säästin" sekä "näin tekemällä maksoin 100 tonnia lainaa kuukaudessa". Tosi innostavaa, osa onneksi jopa huumorilla tehty. Vinkkejä etsiessä vain turhauttaa, kun suurin osa on jo käytössä tai ei muutenkaan kuulu osaksi omaa elämää. Monissa esimerkiksi vinkataan lopettamaan noutokahvin juonti, lopettaa talouspaperien osto ja vaihtaa shampoot markettimerkkiin. Ei auta, kun en käytä. Jätä käymättä kampaajalla ja laita itse kyntesi. Ei osu ei.

Pääsen keskustelemaan meidän taloudellisesta tilanteesta jonkun sosiaali-ihmisen kanssa ja katsotaan mitä tälle tilanteelle voitaisiin nyt tehdä ennen kotihoidontuen alkua. Huh. Toivottavasti siitä olisi apua.

Pariviikkoa aikaa tehdä selkeä paperi, missä näkyy tulot ja menot, sekä laskea tulevat tulot kht:en alusta eteenpäin. Onneksi noita raapustuksia riittää, niin ei tarvitse muuta kuin kirjoittaa puhtaaksi.

Onko teillä vinkkejä säästämiseen?

Tällä hetkellä meillä on varmaan jonkun mielestä suht askeettista:
- halvin hyvä asunto
- ruisjauhot shampoon tilalla (on aika halbaa ostaa 5kg säkki jauhoja vs. 750ml shampoota)
- palasaippuat käsille ja suihkuun
- ei meikkejä
- ei kampaajaa/hiustenvärjäystä tai -leikkausta
- ei autoa
- ruokakustannukset minimissä
- rattailla pääsee bussissa ilmaiseksi toinen saa opiskelija-alet
- ei syödä ulkona (no okei, itsenäisyyspäivänä syötiin)
- ei käydä elokuvissa tms. viihteellä
- ei tule lehtiä
- ei osteta vaatteita ellei ole pakko (ja silloinkin yleensä kierrätettyä)
- puhelin ja netti halvimmat toimivat
- harrastukset on jäähyllä, joten niihinkään ei mene rahaa
- tehdään ruoat itse
- kestovaippaillaan (paitsi öisin ja kaupungilla joskus kertsit)

...jotain varmasti jäi, mutta näin. Jostain voi aina karsia, ja en enää oikein löydä muuta vaihtoehtoa kun karsia vakuutuksista, kun ei ole oikein myytävääkään. Miten täältä sopasta pääsee elävänä pois?

perjantai 15. joulukuuta 2017

Liikaa liikkuvia osia

Taas on vierähtänyt miljoona vuotta siitä, kun viimeksi kirjoitin. Täällä elellään vauva-arkea. Vaihdetaan vaippaa, syötetään, leikitään, tanssitaan ja lauleskellaan. Nähdään mamma- ja vauvakamuja. Koitetaan selvitä arjessa, jossa perheen toinen vanhempi opiskelee. Ollaan äiti ja isä.

Minulla menee kaikki energia lapsen kanssa. Voin valita, käynkö kaupungilla tai ulkona vai pidänkö kodin siistinä, vaatteet ja astiat pestynä ja lapsen lisäksi muistaisin syöttää myös itseni.

Olen yrittänyt tsempata koulujutuissa ja kysellä mitä kuuluu, onko juotu vettä ja muistettu syödä. En kuitenkaan kysy sitä tarpeeksi? Vietän paljon aikaa puhelimella, koska tukiverkostoni on puhelimen päässä. Ei minulla kyllä energia riitä jokapäiväiseen treffailuun, eikä jokapäivä löytyisi seuraakaan, joten se siitä sosiaalisuudesta. Ajattelin kuitenkin pitää vaikka kuukauden tauon Facebookista (kuten vuonna 2015). Voisin luopua kuukaudeksi vaikka koko internetistä, ellei se tarkottaisi sitä, että yhteys tukiverkkoon katkeaisi.

Lapsen kanssa ei mitään ihmeitä, tässähän tämä. Olen onnellinen, että poitsu on meidän elämässä, vaikka nyt tehdäänkin hampaita ihan urakalla ja huudetaan, eikä vierestä saa poistua 1,5 metriä kauemmaksi. Unikoulukin on menossa.

Silti. Kaikki vaan vituttaa. Elämä on ihan paskaa. Olen ihan väsyksissä kaikesta ja silti saan ymmärtää, että en tee ja ole tarpeeksi. Unohtelen asioita, koska pelkästään lapsessa on sata ja kymmenen muistettavaa asiaa. Syön yleensä aamupalan klo 13 ja 17 välillä, odotan että lapsi saadaan nukkumaan, jotta pääsen istumaan ilman että sylissä on joku tai jotain pitää vahtia. En jaksa puhua. Kun pääsen aikuiseen seuraan, niin tekee mieli vain kirkua ja itkeä. Ei kotona kehtaa, etten siirrä stressiä toiselle enää enempää.

Kävin lääkärillä adhd-asioissa ja sain syyttävään sävyyn kommenttia, miksen ole lääkityksellä. Eihän se maksa kuukaudelta kuin 110 euroa. Siis anteeksi, mutta minä mietin tarkkaan astmalääkkeidenkin kanssa, että miten voin ottaa ne, jotta riittävät siihen saakka kunnes tulee taas rahaa (30€+9€, jos nyt kiinostaa). Pian olisi aika siirtyä kotihoidontuelle ja tulot putoavat vielä parisataa, mutta ei hätää, ennenkin on selvitty. Saan ilmeisesti apua rahatilanteen selvittämiseen, mutta en tiedä onko siitä mitään hyötyä. Olen jatkuvasti karsinut menoja ja pitänyt nyt muutaman vuoden budjettia, minkä käyn läpi 1-2 kertaa kuukaudessa. Tällähetkellä ainoa "huvitus" on Netflix, ja sitäkin maksan vain jokatoinen kuukausi. Seuraava karsittava asia onkin omat vakuutukseni, ihan vaan siksi, jotta saadaan maksettua pakolliset menot. Joululahjoja hankin pitkin syksyä ja viimeiset hetki sitten alennuksista veronpalautuksilla.

Olen puun ja kuoren välissä. Jos kotihoidontuella ei pärjää, on lähdettävä jatkamaan ammatillista uudelleenkouluttautumista. Sitä ennen on saatava yhteys endokrinologille, aloitettava POTSin lääkitys (30€/kk) ja uusittava lääkärinlausunnot (tähän polimaksujen summa), selvitettävä minne pojan saa hoitoon, paljon se maksaa, miten sinne kuljetaan, miten ruokailut järjestyvät ja onnistuuko kestovaippailu. Entä varaulkovaatetus sitten.. Rahaa, rahaa, olematonta rahaa jakelen ympäriinsä.

Oon vaan niin vitun poikki. Ollaan lapsiperhetyöryhmässä ja oon vissiin ainut kenen mielestä siellä kannattaa käydä. Juoksentelen virastoissa viikon verran kuukaudesta. En jaksa ajatella enkä välittää. Lukittaudun lapsen kanssa tänne kotiin ja itken silmät päästäni. Oon ruma, mutta hyödytön paska. Kiitos kun jaksoit lukea.