torstai 28. maaliskuuta 2019

Kiitos

Hei kaikki lukijat ja matkallani varjelleet!

Olettekin varmaan huomanneet, että blogi on ollut pidemmän aikaa aika hiljainen. Siihen on ihan ymmärrettävä syy: Olen pitänyt blogia ennen kaikkea alustana purkaa ja jakaa lapsettomuuden kokemusta.

Sain hartaasti toivomani lapsen, enkä tiedä uskallanko ihan realistisesti edes unelmoida toisesta lapsesta, joten lapsettomuuden arvet eivät enää aktiivisesti punoita, vaan ovat muovautuneet ja haalenneet sitä mukaa, kun olen kasvanut tähän äitiyteen, joka yllättää edelleen joka päivä.

Täällä elellään tiiviisti ruuhkavuosia.

Nyt on aika keskittyä tähän olemassaolevaan perheeseen ja siihen, miten olla vahvempi ilman että unohtaa olevansa hauras ja hyväksyä itsensä ja kokemuksensa sekä ennen kaikkea keskeneräisyytensä.

Kiitos, että olitte osana tätä koko elämäni mullistanutta matkaa.

Olen ikuisesti kiitollinen kaikista näiden vuosien aikana tulleista kommenteista, tekstareista, puheluista, lenkkiseurasta, haleista, ymmärryksestä sekä vertaistuesta. ❤️

Terveisin, Annika Spukka