keskiviikko 29. huhtikuuta 2015

Puhetta ystävyydestä ja tulevasta

Deksametasoni- ja IGF-kokeet ovat nyt takana. Seuraava kuukausi meneekin tuloksia odotellessa. Jännittää eikä tule uni, vaikka jatkuva väsymys vaivaa.

En olisi koskaan uskonut etsiväni sisätautien poliklinikalta apua lapsitoiveeseen, mutta niin siinä kuitenkin vain kävi. Naistentautien puolelta on turha odottaa mitään ennen syksyä, joten siihen asti olen ainoastaan sisujen asiakkaana. On vaan koetettava pitää yllä positiivinen ja avoin asenne ja koettaa nauttia kesästä.

Tänään nollasin ajatuksiani lajitellessani ystäväni kanssa hänen tulevan lapsensa vaatteita. Pienet sukat ja tossut veivät sydämeni mennessään, enkä malta odottaa sitä hetkeä kun pääsen tutustumaan ystäväpiirimme nuorimpaan tulokkaaseen.

Olen erittäin kateellinen ystäväni raskaudesta, mutta myös todella onnellinen hänen puolestaan. On ihanaa, kun hän tavallaan ymmärtää mitä käyn läpi sekä koetan ymmärtää häntä parhaani mukaan. Aina ei ole helppoa, mutta kuten kaikissa ihmissuhteissa, tässäkin täytyy osata ottaa aikaa myös itselleen ja omille ajatuksilleen.

Onko teillä tullut ystävyyteen kompastuskiviä tai onko ystävyyteenne katkennut oman tai ystäväsi raskauden vuoksi?

tai kenties...

Onko ystävyytenne parantunut raskauden myötä?

perjantai 24. huhtikuuta 2015

Lapsettomien lauantai lähestyy

Vuosi sitten maalailin mielessäni kuvia, kuinka tämän vuoden äitienpäivänä heräisin mieheni tuomaan aamupalaan ja onnentoivotuksiin. Heräisin hitaasti, minkä jälkeen menisin työntelemään reippaana lastenvaunuja pihalle aurinkoon.

Puoli vuotta sitten maalailin mielessäni kuvia, kuinka tämän vuoden äitienpäivänä heräisin hitaasti ja mieheni silittelisi kasvanutta vatsaani.

Kaksi kuukautta sitten maalailin mielessäni kuvia, kuinka voisin nukkua äitienpäivän yli tänä vuonna.

Olen koettanut sulkea korvani kevään aikana kaikilta mainoksilta, joissa mainitaan raskaus, imetys tai äitienpäivä. Olen koettanut olla katsomatta television mainoksia, joissa kerrotaan mistä ihmisen elinaika koostuu ja kuinka koko elämä tapahtuu vain siinä välissä. On vaan tehnyt mieli huutaa. Eikö tuon mainoksen rinnalla voisi näyttää jotain "vaihtoehtoisen" elämän kulkuun liittyvää?

Kaikille ei koskaan tule omaa perhettä. On ihmisiä, joista ei tule isiä eikä äitiä. Osa joutuu ratkaisemaan, kuinka elää loppuelämä kaksin tai yksin. Jos jotain voisin sanoa mainostajille, niin sen, että vaikka me tahattomasti lapsettomat emme ole teistä suurimman osan kohderyhmä. me olemme silti kohderyhmä ja meitä on useita. Meillä on televisiot, radiot ja internet. Täällä ollaan hei! Mitä annettavaa teillä on meille?

Olen suosiolla pitänyt juhlapyhien ympärillä taukoa sosiaalisen median (kuten Facebook) käytöstä, jotta en aiheuttaisi itselleni mielipahaa tai aiheuttaisi sitä kellekään muulle. Nyt kuitenkin mainosten kyllästämänä sisuunnuin ja päätin että tälläkertaa en tee niin, sillä aion viettää Lapsettomien lauantaita!

Lapsettomien lauantaita viettämällä tehdään lapsettomuutta näkyväksi ja muistutetaan ihmisiä siitä, ettei vanhemmuus ole itsestäänselvyys. Tilaisuutta vietetään tänä vuonna jo 22. kerran. Lapsettomien lauantaita edeltää Simpukka-viikko (4.5.-9.5.), minkä tapahtumiin voi osallistua mm. Jyväskylässä, Tampereella ja Helsingissä.

Lisäinfoa Simpukka-viikon tapahtumista ja Lapsettomien lauantaista löydät täältä.


Koska en ole viettänyt Lapsettomien lauantaita aiemmin, en oikein tiedä kuinka sitä tulisi viettää. Ostanko itselleni kukkia ja leivon? Pelaanko miehen kanssa videopelejä viikonlopun yli? Poltanko kynttilää ja muistan meitä kaikkia lapsettomia rukouksessa? Teenkö someprofiiliini kuvan, jossa toivotan kaikille hyvää Lapsettomien lauantaita?

Kuinka te olette viettäneet tai aiotte viettää Lapsettomien lauantaita?

keskiviikko 15. huhtikuuta 2015

Himotestaaja

Syksyllä kun tiesin prolaktiiniarvoni heittelevän, olin varautunut odottelemaan plussaa pidemmän aikaa. Yritin olla käytämättä enää aikaani "himotestailuun", koska en halunnut pettyä aina uudelleen ja uudelleen. Tiesin, ettei parin tunnin jälkeen raskaustestiin maagisesti piirtyisi toista viivaa.

Muutamana kertana en ehtinyt edes ajatella testaamista, kun uusi kierto jo käynnistyi. Omasta mielestäni en edes ehtinyt toivoa raskautta, kunnes putosin taas norsunluutornistani meidän vessan laattalattialle.

Kiertojen ollessa pitkiä, aloitin raskaustestirumban jo suunnilleen kiertopäivänä 26 vain varmistaakseni negatiivisen tuloksen myös kiertopäivinä 27,28,29,....40 tai jopa 50-jotain asti. Siinä missä useimmat viettävät pari piinaviikkoa, minä vietän jopa kuukauden.

Joka aamu lataan toivoni siihen seuraavaan testiliuskaan tai -tikkuun, minkä tulos vaan vittuilee ja hyppii muutenkin silmille. Negatiivinen testi kerta toisensa jälkeen naureskelee, ilkkuu ja huutaa "mitä oikein luulit". Harvemmin enää itkettää. Pettymyksiinkin tottuu ja siihen, ettei pysty eikä riitä. Kokoan itseni ja jatkan päivieni eloa.

Lääkkeen toimiminen ja prolaktiinin lasku sai toivoni heräämään talviuniltaan todenteolla. Ilmeisesti minusta löytyy vielä sellainen sopukka, joka ajattelee minun olevan raskaana. Näen viivoja jokaisessa tikussa, näen unta viivoista tikuissa. Kymmenennen yrityskierron 38. kiertopäivänä minä tunnustan olevani himotestaaja.


torstai 9. huhtikuuta 2015

Sisäpuolen tutkintaa

Sain maaliskuun alussa ilmoituksen sisätautien poliklinikalta. Siellä halutaan tutkia kehoni kortisolitasoa sekä ottaa jonkinnäköinen IGF vielä keväällä.

Kortisolitason mittaus suoritetaan ottamalla aamulla verikoe, jossa veren kortisolipitoisuus näkyy ja sama toistetaan seuraavana aamuna. Verikokeiden välissä otetaan tabletti, minkä pitäisi romahduttaa kortisolitaso alas. IGF on minulle vielä vieras käsite, mutta ilmeisesti senkin näkee verikokeella. Jännittää mihin sitä vielä joutuu.

Aiemmassa postauksessani mainitsin, että haluaisin vaihtaa hyperprolaktinemian lääkityksen Dostinexista Parlodeliin. Onnistuin siinä.

Ehdin syömään Parlodelia kuukauden, kunnes hengenahdistus alkoi viedä yöunet. Soittelin sisätautien poliklinikalle, mistä sain soittoajan sisätautilääkärille. Lääkäri ihmetteli miksi lääkitys on vaihdettu (heh, itsepäinen minä!).

Vihdoin sain myös hyvin selkeitä vastauksia kysymyksiini, jotka olivat mieltäni painaneet jo ennen lääkityksen aloitusta ja joihin ei kukaan osannut naistentautien poliklinikalla antaa perusteltuja vastauksia. Esimerkiksi, miksi Dostinex on parempi kuin Parlodel, miten ne eroavat toisistaan ja tarvitseeko sydäntäni tutkia, voinko käyttää lääkettä turvallisin mielin myös deksametasoni-kokeen aikana ja liuta muita mieleen juolahtaneita kysymyksiä.

Puhelun lopuksi lääkäri vielä varmisti, että olen ymmärtänyt kaiken ja kehoitti minua lopettamaan Parlodelin ja aloittamaan mahdollisimman nopeasti Dostinex -lääkkeen käytön.

Olen hyvin onnellinen siitä että lääkäri sai mieleni muuttumaan lääkityksen suhteen, sillä kokemani haittavaikutukset lähtivät samaa matkaa Parlodelin kanssa.

Kävin maaliskuun lopulla prolaktiinikontrollissa, minkä vastaukset sain eilen.

Prolaktiini on lähtenyt laskuun! Hiphurraa!

Lukema oli hurjat 390 eli napakasti viitearvojen sisällä. Luin potilasasiakirjoistani, että vuoden päästä otettaisiin uusi pään MRI. Jos kasvain on hävinnyt, niin lääkitystä jatkettaisiin kuitenkin vielä 1,5 vuotta. Jos kasvain on edelleen siellä.. No, se jää nähtäväksi sitten. So far so good! Ei mietitä sitä nyt.

Vielä kun saisi kierron tasoittumaan (missä se täti viipyy kp 32!), ovuloisi ja saisi kaksi viivaa tikkuun. Voi tosin olla, että näitä voi toivoa vasta hamassa tulevaisuudessa - vaan eihän sitä koskaan tiedä! Ensiviikolla saan tietää lähitulevaisuuden jatkotoimista naistenpolin puolelta. Pitäkää vaan ne peukut ylhäällä!