Yk 3

Anteeksi hetken hiljaiselo, mutta on ollut vähän sulateltavaa.

Kävin naistentauteihin erikoistuneen lääkärin yksityisellä vastaanotolla. Sain uuden diagnoosin - vulvodynia. En ollut riemastunut asiasta, koska taas löytyi jotain uutta vikaa, mutta parempi tietysti tietää kuin vaellella pimeässä laaksossa. Alapäästä poltettiin joitain kipupisteitä ja elämä on kummasti helpottunut siltäosin. Muttamutta.... Lääkärille aluksi sanoessa, että olen jo ollut endometrioosiepäilyn takia lynestrenolikuurilla, vastauksena oli, mm. "hyvä että ymmärsimme olla ajoissa liikkeellä" ja että "kesällä ei laiteta ketään lapsettomuuspolin jonoon vaan vasta syksyllä", mitkä ei kauheasti nostaneet toiveita luomuplussan suhteen. Muuten kaikinpuolin hyvä ja ymmärtäväinen lääkäri oli kyseessä. Saattaa jopa olla että alan hieman päästä gynekologisten tutkimusten pelostanikin! Sain samalla käynnillä lähetteen naistenpolille ja pyynnön labraan prolaktiinikokeeseen kiertojen pituuksien ja "tissituntemusten" takia.

Seuraavan viikon alussa oli prolaktiinikoe. Jo loppuviikosta pääsin katsomaan labravastaukset netistä. Ehdin kilahtaa kun luin vastauksen olevan 770, mutta olinkin lukenut numeron kohdasta "yläviitearvo".

Labratulokset lähetettiin kotiin, jolloin pystyin lukemaan tulokset ihan ajan kanssa (ilman numerosekoilua). Oma prolaktiiniarvoni oli siis 644 (mikä liehuu yläkanteilla), muttei kuitenkaan ole vielä kovin hälyttävä. Lääkäri tosin laittoi mukaan myös kehoituksen aloittaa Parlodel-lääkityksen syksymmällä ellei tilanteessa ole muutosta.

Naistenpolilta soitettiin tulevien labrakokeiden ajankohdasta, että kokeet täytyisi ottaa n. viikko ennen kuukautisten alkua. Hauskaa asiassa oli se, että kiertojen pituuksista ei oikein ota selkoa ja puhelimen päässä alettiin selvittämään, josko kuukautiset voisi aloittaa lääkkeellisesti. Sain kuitenkin lopulta ohjeen varata itselleni ajan kunhan kuukautiset alkavat, sillä käynnistyslääkkeet voisivat vaikuttaa progesteroniarvoon. Olin samaan aikaan hyvilläni sekä kauhuissani. Ajattelin, että noniin.. Joko kuukautiset alkavat heti ensiviikolla tai sitten joskus syksymyöhään, jolloin tutkimukset taas venyisivät ja venyisivät.

Onneksi niin ei kuitenkaan käynyt! Toinen yrityskierto tuli tiensä päähän kiertopäivän 56 aamuna, muuttaen sen siis kiertopäiväksi 1 ja pääsin soittamaan polille vain kolme päivää edellisen puhelun jälkeen!

Ensikuussa pääsen labroihin, joista otetaan mm. prolaktiini uudelleen, TSH, T4 sekä progesteroniarvo. Kunhan tulokset niistä selviävät, luulisin että ultraisivat kohdun ja munasarjat uudelleen.

Sitä odotellessa vietän tällä hetkellä kp 3/yk 3 ja ihmettelen kuinka kuukautiset kestivät vain kaksi päivää ja kuinka aamulla on aikainen herätys vaikka uni miten maittaisi.

Kysymyspostaus vol. turhautuminen

Mitä _kettua_ minä teen näiden kiertojeni kanssa?! Edellinen kierto oli 53 päivää ja nyt toisessa ollaan menossa kp 42 eikä plussaa ole näkyvissä eikä myöskään mitään merkkiä menkoista siis ei mitään.. 4kk yritystä _vasta_ takana ja olen jo ihan kypsänä, että milloin kierto oikein normalisoituu, jos meinaa normalisoituakaan.

Endoepäilyksen takia söin vuodenvaihteessa 3kk lynestrenolikuurin niin voisikohan siitä johtua että "menkat" tulee miten sattuu, vai onko vaan endopesäkkeet käyneet kasvamaan sen jälkeen? Munasarjat ja kohtu ultrattiin huhtikuun alussa kun lynestrenolilääkitys oli vielä käytössä ja sillon vaikutti taas kaikki olevan ok.

Pitäisiköhän minun sitten ottaa naistenpolille vai mihin yhteyttä kun puoli vuotta yritystä tulee täyteen? Siis olettaen että kierto edelleen heittää häränpyllyä eikä plussa ole kuulunut? Vai pitäisikö ottaa yhteyttä jo aiemmin?

Alakuloinen

Tämä on niin rankkaa! En osannut arvatakaan kun yrityksen aloitus oli vasta ajatuksen tasolla. Tämä viikko on mennyt ihan suoraan päin persettä vaikka nyt on vasta tiistai. Kouluista tuli hylkäämiskirjeet, autossa hirtti jarru kiinni ettei sillä voi ajaa ja testit näyttää edelleen negatiivista. Eilen illalla sain kuulla taas uuden vauvauutisen ja kävin itkemään. En vaan pysty enää käsittelemään. Pakko soittaa jollekin, että saa jonkun kuuntelemaan tätä vuodatustani. Ei enää sanat riitä kirjoittamaan.