Mukavaa aikaa tämä kevät. Joka vuosi näihin aikoihin tuonne sydämen perukoille kerääntyy kamala, painava musta möykky. Rautalangoista kiertynyt pölypallo, mikä pitää avata ennenkuin sen voi imuroida. Jokavuosi aina uudelleen.
Pahin ahdistus taitaa olla takanapäin. Aurinko auttaa, ja tietysti keskustelu puolison kanssa ja Kriisikeskus siinä sivussa. Päässä jätättää ja sanat unohtuvat.
Olen käynyt nyt vuoden alusta nepsyvalmentajalla, mutta aika on mennyt lähinnä muiden solmujen ratkomiseen, vaikka siellä pitäisi keskittyä siihen miten saisin arjesta jouhevampaa. Pitäisi aloittaa adhd-lääkitys uudelleen kuuden vuoden tauon jälkeen, mutta se on niin kallis ettei minulla ole siihen varaa. Tilannetta ei auta se, että lääkäri painottaa, ettei nepsyvalmennuksesta ole hyötyä, jos lääke ei ole käytössä ja että juuri kotihoidontuelle siirryttyäni tuloni putosivat yli 133 euroa kuukaudessa. Kuukauden lääkkeet ovat +200€/pkt. Kun rahaa ei ollt vanhempainrahakaudellakaan, niin miten sitä nyt olisi mystisesti tullut lisää. Lääkärin painostukseen vastasin, että en ole lääkevastainen vaan lääke olisi kyllä käytössä jos siihen vain olisi laittaa rahaa. Tämä oli nyt kolmas hoitoneuvottelukerta, kun käymme taistelua samasta asiasta.
Ostin pojalle uudet rattaat helmikuussa, kun olin saanut säästettyä niihin rahaa. Ne maksoivat satasen enemmän mitä kuukauden lääkepaketti. Säästin yli puoli vuotta. Voisinhan säästää lääkkeitäkin varten, mutta siihen menisi monikertainen aika ja lääkkeiden osto pitäisi ajoittaa alkuvuoteen, jotta saisi omavastuun sekä lääkekaton täyteen ja saisi loppuvuoden lääkkeet halvemmalla... Jotta saa taas aikaa säästää seuraaviin lääkkeisiin. Ei ei ei. Tähänkin mennessä ollaan elossa pysytty ja saatu arki jotenkuten pyörimään viimeiset kuusi vuotta, niin olkoot. Tarpeeksi ahtaalla tässä ollaan talouden saralla muutenkin ja nuukailemalla saan edes hieman "vapautta", eli senttejä ei tarvitse ihan joka kauppareissulla laskea :D
Tuosta tulikin mieleen jakaa hyvä vinkki köyhän kauppareissulle: Pyöristä aina ylempään euroon! Esimerkiksi. jos Kurkku maksaa 1,04€, laske se kahdeksi euroksi. Voin kertoa, että kassalla on iloinen yllätys vastassa <3 Jos (kun) on tietty kauppabudjetti, niin tuolla laskukaavalla osa ostoslistan tavaroista pitää ehkä jättää kauppaan, MUTTA ainakin meillä listalla on usein sellaisiakin asioita, joiden hankinnalla ei ole tulenpalava kiire, joten ne voi jättää huoletta seuraavaan kertaan tai kokonaan hankkimatta.
Mitä mieltä olette lääkitykseen painostamisesta taloudellisen romahduksen uhalla, vaikka lääkityksen syy ei ole henkeäuhkaava?
