10. joulukuuta - ei se niin vain katoa

Eilen loppuivat voimavarat ja vuorokauden tunnin kesken jotta olisin saanut kirjoitettua, mutta ei hätää sillä teen sen nyt.

Endokrinologi soitti vihdoin!
Dostinex-lääke toimii hyvin prolaktiiniarvoa normalisoiden, joten lääkitys jatkuu ennallaan. Magneettikuvaus oli oikein onnistunut, siellä tosin se kasvain edelleen pööpöttää tilaa viemässä. Tilaa se vie millimetrin vähemmän kuin helmikuussa eli ollen tällä hetkellä läpimitaltaan 6mm. Lääkäri totesi, että jos kyseessä olisi prolaktinooma, olisi kasvain pienentynyt reippaammin mitä nyt. Hyvä uutinen on ettei sillä ole ainakaan kasvutaipumusta. Kasvaimen aiheuttaja on siis tutkittava, joten maaliskuussa alkavat uudet tutkimukset ja sain ajan jopa lääkärin vastaanotolle! Kyseessä tulee olemaan ensimmäinen kerta, kun näen hoitavan lääkärin sisätautien puolelta. Olenhan ollut asiakkaana siihen mennessä jo yli vuoden! Parempi myöhään kuin ei milloinkaan?

Kilpirauhasarvot olivat edelleen ok, mutta sain ohjeen soittaa sisätautien polille jos raskaudun, jotta voidaan ottaa prolaktiini- ja kilpirauhasarvot mahdollista tyroksiinilisää ajatellen. Lääkäri ei maininnut enkä tajunnut kysyä, mitkä nykyiset arvot olivat, mutta saan niistä paperit kotiin. Olen kamalan pettynyt ja vihainen siitä miksi näin piti käydä. Halusin lapsen ja sainkin aivolisäkekasvaimen. Ihan vitun jepa.

Oravan matka

Joulukuun alussa lääkäri haluaa ottaa kilpirauhaslabrat. Marraskuun alussa TSH oli 3,5 ja T4-V 15,9. En muista noita yksiköitä, mutta KVG I know, I know.. Joulukuun kilpirauhasarvojen mittaus olisi kolmas kerta alle puolen vuoden sisällä ja TSH on ollut noususuuntainen. Mielessäni on käynyt, että lääkäri on tainnut löytää sieltäkin häikkää.

Labroja seuraavalla viikolla on uuden magneettikuvauksen aika ja samalle päivälle on suunniteltu myös endokrinologin soittoaika. Tuomiota ei sentään tarvitse siis pitkin odotella...

Viime kuvaus meni mukavasti miehen kanssa toista hääpäiväämme "juhliessa" MRI-huoneessa. Tällä kertaa päätän olla urhea ja mennä kuvaukseen yksin, miehen odotellessa magneettihuoneen ulkopuolella. Toivottavasti täällä on mahdollista saada musiikkia korvilleen, sillä viimeksi ei ollut muuta kuin korvatulpat, mitkä eivät millään meinanneet pysyä korvissa. Koitappa siinä korjata tulppia, kun et voi 1,5 tuntiin puhua etkä liikkua! :D
 

Mutta juu asiaan. Muutama viikko enää ja saan tietää mihin suuntaan polku vie ja kuinka kivikkoinen se tulee olemaan. Jännittää niin paljon että pelkään räjähtäväni sinne magneettiputkeen, kun haluan niin kovasti saada vastauksia! Nyt täytyy pitää huoli, etten hajoa ennen koko kuvausta, tässä kierrossa kun en ole sattunut saamaan edes ovulaatiota kiinni.

Välillä ajattelen ettei ihmekään jos tuonne päähän on joku uloke kasvanut, kun stressaan näin paljon. Tai oikeastaan en kutsuisi tätä stressaamiseksi - sillä ADHD tuntuu saavan kaikki asiat niin suureen mittakaavaan - vaan pään jatkuvasti tyhjenemättömyydeksi.
Sellaiseksi, ettei pysty rakentamaan itselleen selkeää päivärutiinia vaan unohtaa millaista ruokaa voi syödä aamiaiseksi, jättää sähkötuulettimen talveksi parvekkeelle ja etsii aivoistaan sanaa "korvatulpat" päähän pinttyneellä kuvalla korvatulpista kymmenisen minuuttia ja ainoa sana, mikä sattuu päähän tulemaan on "pikkukuuset" ja korjaa oikean sanan tekstiin myöhemmin (jos muistaa).
Sellaiseksi, mikä muodostaa ylipitkä lauseita ja keksii uusia sanoja unohtamiensa tilalle silmää räpäyttämättä, mutta muistaa osoitteita paikoista, missä ei ole koskaan käynyt, vanhan rehtorinsa lempibändin ja läjän puhelinnumeroita vähintään 15 vuoden ajalta.

Toivon, että nämä ihanat erikoisuudet voisivat kadota kasvaimen mukana. Taitaa käydä silti niin, että kasvaimen häivyttyä festarit valtaavat vanhan tilansa takaisin ja diskoteekki jatkaa pauhuaan minun ollessa edelleen yhtä sekaisin kuin ennenkin.

Labraterveisiä / kp 32

Vihdoin sain jotain tietoa kp 23 otetuista labroista! Kyllähän tuota ehtikin jo mielenterveys jonkinverran järkkyä. Oletettavissa olikin, että luultavasti huonoja uutisia sieltä tulee, mutta silti jotenkin vaan tieto iski vasten kasvoja ja itku siitä tuli.

Kilpirauhasarvot on tälläkertaa ainakin ok, mutta uudet kokeet otetaan luultavasti joulukuussa.
Progesteroniarvo oli todella matala, eli munasolu tuskin on irronnut tässä(kään) kierrossa.
Prolaktiiniarvo on kohonnut edellisestä mittauksesta jonkin verran (mittausten välissä n. kuukausi).

Hoitajan kanssa puhelimessa juteltuani hän ihmetteli, että lääkäri ei ota oikein kantaa mihinkään ja koettaa saada toiselta lääkäriltä mielipidettä. Sitä odotellessa, liekö onnistuu edes.

Koetan päästä tänään seksuaalineuvojan (vai olikohan peräti terapeutin) juttusille purkamaan näitä ajatuksia. En kehtaa enää miestä ja ystäviäni näillä asioilla kuormittaa, enkä jaksa näitä enää yksinkään kantaa.

Koetan tsempata nyt loppu työpäivän, etten itkisi enää. Vittu.

Yk 3

Anteeksi hetken hiljaiselo, mutta on ollut vähän sulateltavaa.

Kävin naistentauteihin erikoistuneen lääkärin yksityisellä vastaanotolla. Sain uuden diagnoosin - vulvodynia. En ollut riemastunut asiasta, koska taas löytyi jotain uutta vikaa, mutta parempi tietysti tietää kuin vaellella pimeässä laaksossa. Alapäästä poltettiin joitain kipupisteitä ja elämä on kummasti helpottunut siltäosin. Muttamutta.... Lääkärille aluksi sanoessa, että olen jo ollut endometrioosiepäilyn takia lynestrenolikuurilla, vastauksena oli, mm. "hyvä että ymmärsimme olla ajoissa liikkeellä" ja että "kesällä ei laiteta ketään lapsettomuuspolin jonoon vaan vasta syksyllä", mitkä ei kauheasti nostaneet toiveita luomuplussan suhteen. Muuten kaikinpuolin hyvä ja ymmärtäväinen lääkäri oli kyseessä. Saattaa jopa olla että alan hieman päästä gynekologisten tutkimusten pelostanikin! Sain samalla käynnillä lähetteen naistenpolille ja pyynnön labraan prolaktiinikokeeseen kiertojen pituuksien ja "tissituntemusten" takia.

Seuraavan viikon alussa oli prolaktiinikoe. Jo loppuviikosta pääsin katsomaan labravastaukset netistä. Ehdin kilahtaa kun luin vastauksen olevan 770, mutta olinkin lukenut numeron kohdasta "yläviitearvo".

Labratulokset lähetettiin kotiin, jolloin pystyin lukemaan tulokset ihan ajan kanssa (ilman numerosekoilua). Oma prolaktiiniarvoni oli siis 644 (mikä liehuu yläkanteilla), muttei kuitenkaan ole vielä kovin hälyttävä. Lääkäri tosin laittoi mukaan myös kehoituksen aloittaa Parlodel-lääkityksen syksymmällä ellei tilanteessa ole muutosta.

Naistenpolilta soitettiin tulevien labrakokeiden ajankohdasta, että kokeet täytyisi ottaa n. viikko ennen kuukautisten alkua. Hauskaa asiassa oli se, että kiertojen pituuksista ei oikein ota selkoa ja puhelimen päässä alettiin selvittämään, josko kuukautiset voisi aloittaa lääkkeellisesti. Sain kuitenkin lopulta ohjeen varata itselleni ajan kunhan kuukautiset alkavat, sillä käynnistyslääkkeet voisivat vaikuttaa progesteroniarvoon. Olin samaan aikaan hyvilläni sekä kauhuissani. Ajattelin, että noniin.. Joko kuukautiset alkavat heti ensiviikolla tai sitten joskus syksymyöhään, jolloin tutkimukset taas venyisivät ja venyisivät.

Onneksi niin ei kuitenkaan käynyt! Toinen yrityskierto tuli tiensä päähän kiertopäivän 56 aamuna, muuttaen sen siis kiertopäiväksi 1 ja pääsin soittamaan polille vain kolme päivää edellisen puhelun jälkeen!

Ensikuussa pääsen labroihin, joista otetaan mm. prolaktiini uudelleen, TSH, T4 sekä progesteroniarvo. Kunhan tulokset niistä selviävät, luulisin että ultraisivat kohdun ja munasarjat uudelleen.

Sitä odotellessa vietän tällä hetkellä kp 3/yk 3 ja ihmettelen kuinka kuukautiset kestivät vain kaksi päivää ja kuinka aamulla on aikainen herätys vaikka uni miten maittaisi.