Tragediaa pilvilinnoituksessa

Täällä ollaan, täällä ollaan!

Kirjoittelu on jäänyt vähemmälle alkuraskauden huonovointisuuden, stressin, väsymyksen, koulun ja ehkä hieman tyhjän paperin kauhunkin takia. En kyllä tiedä voiko tyhjän paperin kauhuksi sanoa hetkeä, kun tajuaa kuinka paljon kirjoitettavaa olisi eikä tiedä mistä aloittaa ja hieman ahdistuu.

Koetan kuria tätä epävirallista blogitaukoa hieman kasaan, mutta asioita on pakko jaella vähän osiin jottei hommat mene ihan sekasotkuksi. Tässä ensimmäinen osa.

10+ raskausviikolla minulla oli jatkuvaa vihlonnantunnetta pitkin alavatsaa sekä halusin käydä katsomassa onko tyyppi tuolla vatsassa vielä elossa. Yksityisen lääkärin vastaanotolla tehdyssä ylimääräisessä ultraäänessä olikin viikkojaan vastaava pikkuinen, jonka niskan- ja vatsanseutu olivat kovasti turvoksissa. Sydän sykki, mutta lääkäri keskittyi mittaamaan turvotuksia huolissaan: Turvotusta löytyi 2,9mm-4,8mm ympäri kehoa.

Lääkäri oli hyvin huolestuneen oloinen turvotuksen määrästä ja kertoili meille kuinka tällaiset raskaudet tulevat yleensä menemään kesken ja jos lapsi on tyttöpuoleinen, tulee hänellä olemaan Turnerin oireyhtymä. Useita kertoja lääkäri toisteli ja voivotteli, että pitää miettiä haluaako raskautta jatkaa sekä pyöritteli ajatuksia mahdollisista ongelmista ja haasteista. Me lähinnä istuimme, nyökyttelimme ja odotimme, että pääsisimme lähtemään vastaanotolta.

Kovan turvottelun johdosta saimme lähetteen vanhaan tuttuun paikkaan naistentautien poliklinikalle tarkempaan syyniin. Vatsanseudun kivut luultavasti johtuivat endometrioosista ja sen vaikutuksista kohdun kasvuun(?) ja kohdun kasvukivut ilmeisesti ovat tavallisestikin kivuliaita endometrioosipotilailla.

Lähtiessämme ultraäänestä olimme lähinnä huolissamme lääkärin jaksamisesta ja meistä tuntui siltä, että olimme siellä lohduttamassa häntä, eikä hän meitä. Paskanmaku jäi suuhun lähinnä potilaan kohtaamisesta ja huomioonottamisesta, mitkä ovat mielestäni asioita, jotka _jokaikisen_ lääkärin tulisi osata. Ainoat iloiset asiat siltä käynniltä olivat lähete polille, sekä tieto siitä, että lapsi on vielä hengissä.

Välttelimme vauva-aihetta parhaamme mukaan seuraavat kaksi viikkoa, kunnes edessä oli virallinen niskaturvotusultraääni.

Nenä kovilla

Kiitos kaikille ihanista kommenteista ja voin tässä vakuuttaa, että en aio lopettaa kirjoittamista! <3

Käytiin alkuraskauden ultrassa lapsettomuuspolilla tasan vuosi meidän ensikäynnistä koko lafkassa. Oli aika tunteellinen reissu. Siellä se näytöllä näky köllöttelevän, yksi alkio, tuo meidän pikku pööpötin, vastaten silloin hieman (päivän verran) viikkojaan isompaa. Vahva syke näytti olevan. Onneksi ei ehditty paljoa tunteilemaan, kun lääkärin oli vastattava puhelimeen samalla kun ultrasi ja minä koitin olla nauramatta, ettei ultrakuva ala heilua.

Miettikää nyt hei oikeesti. Ultrasondi värkissä ja toinen puhuu puhelimeen.. :D

Raskausoireista pahoinvointi ja varsinkin väsymys yllätti. Tiesin "tähän ryhtyessäni", että niitä raskausoireita ja -vaivoja on monenlaisia ja totaalinen ihme olisi, jos niistä yksikään ei sattuisi omalle kohdalle. Jos ennen olin usein väsynyt, niin nyt olen jatkuvasti niin uupunut, etteivät silmät meinaa pysyä auki. Keskittyminen ja esimerkiksi kokeisiin luku on pitänyt lähes unohtaa, kun ei vain yksinkertaisesti jaksa eikä pysty. Päiväunet on otettava lähes päivittäin, vaikka yöunia olisi takana 10 tuntia.

Ensimmäisillä viikoilla oli jatkuva jano ja nälkä, jotka vaihtuivat viikko-pari sitten jatkuvaan pahoinvointiin. Ei siinä jos saisi edes oksennettua, jotta olo helpottuisi edes hetkeksi, mutta ei tule mitään vaikka työnnät sormet kurkusta mahalaukkuun saakka. Kaurakaakao on pelastanut minut pahimmilta hyökyaalloilta, kun kerran ulos asti ei tule mitään.

Pahoinvointi on niin hurjaa, että yritän kaikin tavoin vältellä jääkaapin avaamista tai jääkaapille mennessäni pidätän hengitystäni. Pahinta on, jos hengittää liian aikaisin jääkaapin sulkemisen jälkeen, kun kaikki hajut lehahtaa suoraan nenälle.

Myös kissa on valitettavasti saanut osansa tästä syrjimisestä, sillä siinä missä ennen pidin kissan tuoksusta ja haistelin sen turkkia ja päälakea, niin nyt voin enää harvoin pitää kissaa sylissä sen hajun takia. Kissan pepun ja suun hajut ovat niin pistävän makeita, ettei kissa voi olla sylissä oikein mitenkään päin. Tämä muodostaakin sitten taas oravanpyörän, sillä tuo meidän rakas pikku ötökkä hakeutuu kokoajan syliin. Kun olo on ollut parempi, niin olen antanut sen usein tullakin köllöttelemään. Mies on ottanut kontolleen kissanvessan tyhjennyksen, niin minun ei onneksi tarvitse olla pissa- ja kakkahommissa tässä odotusaikana lainkaan. Tämä yliaktiivinen nenä kyllä taitaa hieman hermostuttaa häntäkin, koska on tullut muutamaan otteeseen ehkä rantkatettua siitä, kun hajut kantautuu pissa-astiasta nenään.

Ulkoilma on auttanut pahoinvointiin hyvin, mutta jostain syystä hengästyn kamalan helposti. Olen hidastanut hieman tahtia ja olen uskaltanut ottaa jopa astmalääkkeen niin etten piilottele sitä (self-five tähän). Pelkään, että jumahdan kotiin koko loppuraskauden ajaksi, kun tuo hengästyminen jännittää niin paljon. Toivottavasti (tai siis tietenkään) niin ei kuitenkaan käy.

Olen tässä raskauden alussa tehnyt viikon PEF-mittaukset, käynyt spirometriassa sekä käynyt astmakontrollissa lääkärillä. Astmani ei ole ollut oikein hoitotasapainossa, vaikkakin viimeisen kahden vuoden aikana ei ole sentään tarvinnut lähteä päivystykseen hengenahdistuksen takia.

Toisinsanoen siis parempaan suuntaan ollaan menty kokoajan!

Silloin tällöin tulee välillä tukehtumisen tunnetta ja siitä lääkärille mainitessani päädyttiin vaihtamaan hoitava lääke toiseen. Uusi kortisoni on ollut käytössä kohta viikon ja huomaan jo selvän muutoksen olotilassani vaikka hengästymiseen lääke ei kyllä auta. Ehkä miulla on sitten vaan oikeesti paska kunto.

Plussatessa pelotti, miten uskallan ottaa lääkkeet ja miten ne vaikuttaa lapseen, mutta tietysti sekä lapselle että itselle kaikista paras vaihtoehto on astman hyvä hoitotasapaino. Voin siis vaan toivoa, että noista lääkkeistä ei ole mitään haittaa, kun ne on nyt lääkärin vastaanotolla käyty pohjia myöten läpi.

Ensiviikolla meillä olisi edessä ensimmäinen neuvola. Pirusti jännittää, mutta ajattelin ottaa pientä lomaa arjesta ja lähteä porukoiden jääkaappia haistelemaan ennen tuota aikaa. Toivotaan, että raskaus jatkuu loppuun saakka. Vielä olisi siinä tapauksessa 32+jotain viikkoa jäljellä.

Loppuun vielä pakollinen kliseinen allekirjoitus:

Terkuin,
Spukka & Thor-Hippu-Pööpötin 7+6

Hermoja raastavaa

Teksti sisältää "ällöyksiä".

Tuntuu kuin aika olis pysähtynyt ja perjantaihin tuntuu olevan ainakin viikko aikaa. Tämän dpo 12 aamun testiin tuli aiempaa tummempi punainen viiva, vaikka ei se siltikään mikään stantardiplussa olekaan. Koko päivän on ollut aivan jäätävät menkkaolot ja ravaan vessassa tekemässä testejä ja varmistamassa ettei nyt vaan menkat olisi alkaneet.

Dpo 12:

Näytin aamun testiä miehelle ja varmisti vielä että näenkö oikeasti toisenkin viivan vai onko testi rikki tai minulla astetta pahemmat viivalasit päässä :D Miehen mielestä testissä kuitenkin oli haalea vaaleanpunainen viiva toisen vahvemman vieressä. On siis ilmeisesti pakko usko,että jotain tapahtuu! Kumpikaan ei tosin heitellyt mitään ilon kuperkeikkoja tai muuta ja uskon että mies ymmärtää tilanteen vasta,jos verikoe osoittautuu positiiviseksi. Voi kun aika kulkisi vähän nopeammin..!

Piinaviikot ja #lisääntymisilta

Jostain syystä en saa ollenkaan välitettyä teille kuinka turhauttavaa tämä piinaviikkojen elo on. Olen ollut kipeänä ensin heti inseminaation jälkeen pari päivää ja sitten parin päivän nuhattomana olon jälkeen taas kolme päivää kipeänä. Kuumetta ei ole ollu koko aikana, mutta paska olo kuitenkin, kuten flunssassa nyt yleensä. Päässä lyö tyhjää, kaikki vituttaa tai on aivan ihanaa, vatsa ei toimi tai sitten se toimii niin ettei loppua näy (sori, tmi). Kamala nälkä, muttei tee mieli syödä, koska ylävatsalla kuplii, räkä valuu ja hengitys pihisee.

Muusta ei niin väliä näin piinaviikoilla, kunhan voi googlettaa "flunssa + inseminaatio", "flunssa inseminaation jälkeen", "Pregnyl + varoaika", "alkuraskauden oireet", "raskauslaskuri", "paska maailma" tai "Kuinka lopettaa turha googlettelu".

Perjantaina pp14 olisi hCG-labra ja tälläkin kertaa odotan sinne menoa hyvin vähän. Tänään pp10 olen taas pukenut vaaleanpunaiset viivalasit päähäni ja arvioinut nähneeni aamuisessa testissä aavistuksen toisesta punaisesta viivasta. Pelkään kuitenkin väärää tulosta Pregnylin takia, vaikka eilinen testi olikin täysin puhdas negatiivinen. En siis pitäisi yhtään yllättävänä, jos kehoni päättäisi taas omiaan. Oikeastaan se toimii jo niin omiaan, että voisin laittaa siitä merkinnän CV:een erityisosaaminen -kohtaan.

Jos tämäkin kierto päättyy negatiiviseen tulokseen, tulen putoamaan korkealta, mutta omapa on syyni.. Odotellessa kotitestailun aloittamista, ihastelin nimittäin taas nettikauppojen äititys-,imetys- ja lastenvaate, sekä -tarvike valikoimaa, kävin laskemassa lasketun ajan raskauslaskurilla, luin kaiken "raskaus viikko viikolta"- paskan, minkä muistan jo parin vuoden jälkeen ulkoa sekä tietysti googlettelin.

Ainiin, ja olen myös ihmetellyt Twitterissä kovaan ääneen sitä, miksei Ylen A2-illassa ole ketään puhumassa meidän tahattomasti lapsettomien asioista, koska aiheena on kuitenkin LISÄÄNTYMINEN.

Pelkään, että keskustelu on hyvin yksipuolista, sillä paikalla on enimmäkseen vanhempia. Taitaa joukossa olla kuitenkin Väestöliiton lääkäri ja yksi vapaaehtoisesti lapseton. En ymmärrä millä logiikalla Ylellä ollaan sitä mieltä, että raju syntyvyyden lasku ja tahattoman lapsettomuuden lisääntyminen ei osu millään yks yhteen? :D

Toivottavasti joku muukin erehtyy kaikesta huolimatta katsomaan A2-illan (aivopieruja) tänä iltana TV2 klo 21.30. Sitten ei muuta kun some soimaan ;)

Tässä vielä vainoharhaisuuteni kuvana:

Hiljenisi edes

Päässäni tikittää metronomi. Kaatuu puolelta toiselle klik-klak. Olen raskaana - enkä ole. Teen tai ajattelen mitä vaan, mutta siellä se on klik-klak.

Käyn elokuvissa ja mietin pysyykö pieni kyydissä, kun penkit tärisevät äänten voimasta. Mietin uskallanko nousta, jos kuukautiset ovatkin alkaneet. Klik-klak. Housut puristavat, olenko lihonnut vai onko tämä sitä alkuraskauden turvotusta? Klik-klak. Taidanpa laittaa löysemmät housut jalkaan - ihan vain varmuudeksi.

Kissa tulee nukkumaan vatsan päälle. Klik-klak. Liekö vartioi maailman kalleinta aarretta vai koittaa lämmöllään lievittää vatsanpuruja. Aamullakin on etova olo. Voisiko näin aikaisin olla aamupahoinvointia vai nälkäkö siellä vain vaivaa? Klik-klak. Siistin kotia iltamyöhällä - ettei se vaan olisi sitä pesänrakennusviettiä? Klik-klak-klik-klak!!

Tämä metronomi hiljenee samalla nanosekunnilla, kun alkaa tulla verta. Siihen saakka kaikki on mahdollista.

Klik-klak.

Oiretarjotin

Päätin tehdä ihan oman postauksen aiheesta eipäs-juupas oireet raskautta ja varsinkin raskaustestin tekoa odotellessa. Voi sitten jälkeenpäin lukea ja naureskella omia vainoharhojaan tai pitää tätä kattavana PMS-oirelistana.

Olen koettanut joitakin "oireita" järjellä selittää, mutta tiedättehän sen ainaisen toivon mikä olemassaolollansa saa aikaan asioita..

Mitä "raskausoireita" löytyy tässä kierrossa:

- Palelu, mutta toisaalta olen kyllä kipeänä.
- Järkyttävä flunssa, mutta nyt on syysflunssakausi.
- Nenäverenvuoto liiasta niistämisestä?
- Etova olo. Luulin olon johtuvan siitä etten ollut syönyt, mutta jatkui ruokailun jälkeenkin ja eilen meinasi tulla ykät lautaselle!
- Vatsakrampit ja ns. vetäisyt, niin että pitää ottaa hetki paussia ja puhallella. Vetäisyjä ja kramppeja päivä päivältä useammin.
- Pääkipu. Voi selittyä lähes millä vain..
- Finnit!! Kukin pahemmin kuin teini-ikäisenä! Otsa on täynnä punaisia näppylöitä ja selkään on tullut kipeitä näppyjä. Tällaista ei ole aiemmin ollut.
- Lievää menkkakipuilua, mikä alkoi n. Viisi päivää ovulaatiosta (nyt dpo 8 sama tunne edelleen).
- Suolisto-ongelmat mm. ummetus ja lisääntyneet ilmavaivat, vaikka ruokavalio on pysynyt samana.
- Mielialanvaihdokset. Olen hyvin tunteellinen ja itkuherkkä varsinkin  päivä-pari ennen uutta kiertoa, mutta tämä on kestänyt pidemmän aikaa. Olen ollut myös hyvin ärsyyntynyt ja mennyt pikkuasioistakin ihan nollasta sataan ja korottanut ääntäni, mitä en tee lähes koskaan!
- Turvotus. Olen aina kuukautisten aikaan pyöreä kuin pallo, mutta tällä kertaa turvotus alkoi jo ennen ovulaatiota ja jatkuu edelleen.
- Jatkuva vessassa ravaaminen. Ei VTI-oireita, muttakun PISSATTAA!

Luultavasti nämäkään eivät kerro mistään mitään, ehkä pienestä ylianalysoinnin tarpeesta vain. Silti loppuun asti on pidettävä lippu korkealla ja annettava toivon jyllätä.