Nenä kovilla

Kiitos kaikille ihanista kommenteista ja voin tässä vakuuttaa, että en aio lopettaa kirjoittamista! <3

Käytiin alkuraskauden ultrassa lapsettomuuspolilla tasan vuosi meidän ensikäynnistä koko lafkassa. Oli aika tunteellinen reissu. Siellä se näytöllä näky köllöttelevän, yksi alkio, tuo meidän pikku pööpötin, vastaten silloin hieman (päivän verran) viikkojaan isompaa. Vahva syke näytti olevan. Onneksi ei ehditty paljoa tunteilemaan, kun lääkärin oli vastattava puhelimeen samalla kun ultrasi ja minä koitin olla nauramatta, ettei ultrakuva ala heilua.

Miettikää nyt hei oikeesti. Ultrasondi värkissä ja toinen puhuu puhelimeen.. :D

Raskausoireista pahoinvointi ja varsinkin väsymys yllätti. Tiesin "tähän ryhtyessäni", että niitä raskausoireita ja -vaivoja on monenlaisia ja totaalinen ihme olisi, jos niistä yksikään ei sattuisi omalle kohdalle. Jos ennen olin usein väsynyt, niin nyt olen jatkuvasti niin uupunut, etteivät silmät meinaa pysyä auki. Keskittyminen ja esimerkiksi kokeisiin luku on pitänyt lähes unohtaa, kun ei vain yksinkertaisesti jaksa eikä pysty. Päiväunet on otettava lähes päivittäin, vaikka yöunia olisi takana 10 tuntia.

Ensimmäisillä viikoilla oli jatkuva jano ja nälkä, jotka vaihtuivat viikko-pari sitten jatkuvaan pahoinvointiin. Ei siinä jos saisi edes oksennettua, jotta olo helpottuisi edes hetkeksi, mutta ei tule mitään vaikka työnnät sormet kurkusta mahalaukkuun saakka. Kaurakaakao on pelastanut minut pahimmilta hyökyaalloilta, kun kerran ulos asti ei tule mitään.

Pahoinvointi on niin hurjaa, että yritän kaikin tavoin vältellä jääkaapin avaamista tai jääkaapille mennessäni pidätän hengitystäni. Pahinta on, jos hengittää liian aikaisin jääkaapin sulkemisen jälkeen, kun kaikki hajut lehahtaa suoraan nenälle.

Myös kissa on valitettavasti saanut osansa tästä syrjimisestä, sillä siinä missä ennen pidin kissan tuoksusta ja haistelin sen turkkia ja päälakea, niin nyt voin enää harvoin pitää kissaa sylissä sen hajun takia. Kissan pepun ja suun hajut ovat niin pistävän makeita, ettei kissa voi olla sylissä oikein mitenkään päin. Tämä muodostaakin sitten taas oravanpyörän, sillä tuo meidän rakas pikku ötökkä hakeutuu kokoajan syliin. Kun olo on ollut parempi, niin olen antanut sen usein tullakin köllöttelemään. Mies on ottanut kontolleen kissanvessan tyhjennyksen, niin minun ei onneksi tarvitse olla pissa- ja kakkahommissa tässä odotusaikana lainkaan. Tämä yliaktiivinen nenä kyllä taitaa hieman hermostuttaa häntäkin, koska on tullut muutamaan otteeseen ehkä rantkatettua siitä, kun hajut kantautuu pissa-astiasta nenään.

Ulkoilma on auttanut pahoinvointiin hyvin, mutta jostain syystä hengästyn kamalan helposti. Olen hidastanut hieman tahtia ja olen uskaltanut ottaa jopa astmalääkkeen niin etten piilottele sitä (self-five tähän). Pelkään, että jumahdan kotiin koko loppuraskauden ajaksi, kun tuo hengästyminen jännittää niin paljon. Toivottavasti (tai siis tietenkään) niin ei kuitenkaan käy.

Olen tässä raskauden alussa tehnyt viikon PEF-mittaukset, käynyt spirometriassa sekä käynyt astmakontrollissa lääkärillä. Astmani ei ole ollut oikein hoitotasapainossa, vaikkakin viimeisen kahden vuoden aikana ei ole sentään tarvinnut lähteä päivystykseen hengenahdistuksen takia.

Toisinsanoen siis parempaan suuntaan ollaan menty kokoajan!

Silloin tällöin tulee välillä tukehtumisen tunnetta ja siitä lääkärille mainitessani päädyttiin vaihtamaan hoitava lääke toiseen. Uusi kortisoni on ollut käytössä kohta viikon ja huomaan jo selvän muutoksen olotilassani vaikka hengästymiseen lääke ei kyllä auta. Ehkä miulla on sitten vaan oikeesti paska kunto.

Plussatessa pelotti, miten uskallan ottaa lääkkeet ja miten ne vaikuttaa lapseen, mutta tietysti sekä lapselle että itselle kaikista paras vaihtoehto on astman hyvä hoitotasapaino. Voin siis vaan toivoa, että noista lääkkeistä ei ole mitään haittaa, kun ne on nyt lääkärin vastaanotolla käyty pohjia myöten läpi.

Ensiviikolla meillä olisi edessä ensimmäinen neuvola. Pirusti jännittää, mutta ajattelin ottaa pientä lomaa arjesta ja lähteä porukoiden jääkaappia haistelemaan ennen tuota aikaa. Toivotaan, että raskaus jatkuu loppuun saakka. Vielä olisi siinä tapauksessa 32+jotain viikkoa jäljellä.

Loppuun vielä pakollinen kliseinen allekirjoitus:

Terkuin,
Spukka & Thor-Hippu-Pööpötin 7+6