Nenä kovilla

Kiitos kaikille ihanista kommenteista ja voin tässä vakuuttaa, että en aio lopettaa kirjoittamista! <3

Käytiin alkuraskauden ultrassa lapsettomuuspolilla tasan vuosi meidän ensikäynnistä koko lafkassa. Oli aika tunteellinen reissu. Siellä se näytöllä näky köllöttelevän, yksi alkio, tuo meidän pikku pööpötin, vastaten silloin hieman (päivän verran) viikkojaan isompaa. Vahva syke näytti olevan. Onneksi ei ehditty paljoa tunteilemaan, kun lääkärin oli vastattava puhelimeen samalla kun ultrasi ja minä koitin olla nauramatta, ettei ultrakuva ala heilua.

Miettikää nyt hei oikeesti. Ultrasondi värkissä ja toinen puhuu puhelimeen.. :D

Raskausoireista pahoinvointi ja varsinkin väsymys yllätti. Tiesin "tähän ryhtyessäni", että niitä raskausoireita ja -vaivoja on monenlaisia ja totaalinen ihme olisi, jos niistä yksikään ei sattuisi omalle kohdalle. Jos ennen olin usein väsynyt, niin nyt olen jatkuvasti niin uupunut, etteivät silmät meinaa pysyä auki. Keskittyminen ja esimerkiksi kokeisiin luku on pitänyt lähes unohtaa, kun ei vain yksinkertaisesti jaksa eikä pysty. Päiväunet on otettava lähes päivittäin, vaikka yöunia olisi takana 10 tuntia.

Ensimmäisillä viikoilla oli jatkuva jano ja nälkä, jotka vaihtuivat viikko-pari sitten jatkuvaan pahoinvointiin. Ei siinä jos saisi edes oksennettua, jotta olo helpottuisi edes hetkeksi, mutta ei tule mitään vaikka työnnät sormet kurkusta mahalaukkuun saakka. Kaurakaakao on pelastanut minut pahimmilta hyökyaalloilta, kun kerran ulos asti ei tule mitään.

Pahoinvointi on niin hurjaa, että yritän kaikin tavoin vältellä jääkaapin avaamista tai jääkaapille mennessäni pidätän hengitystäni. Pahinta on, jos hengittää liian aikaisin jääkaapin sulkemisen jälkeen, kun kaikki hajut lehahtaa suoraan nenälle.

Myös kissa on valitettavasti saanut osansa tästä syrjimisestä, sillä siinä missä ennen pidin kissan tuoksusta ja haistelin sen turkkia ja päälakea, niin nyt voin enää harvoin pitää kissaa sylissä sen hajun takia. Kissan pepun ja suun hajut ovat niin pistävän makeita, ettei kissa voi olla sylissä oikein mitenkään päin. Tämä muodostaakin sitten taas oravanpyörän, sillä tuo meidän rakas pikku ötökkä hakeutuu kokoajan syliin. Kun olo on ollut parempi, niin olen antanut sen usein tullakin köllöttelemään. Mies on ottanut kontolleen kissanvessan tyhjennyksen, niin minun ei onneksi tarvitse olla pissa- ja kakkahommissa tässä odotusaikana lainkaan. Tämä yliaktiivinen nenä kyllä taitaa hieman hermostuttaa häntäkin, koska on tullut muutamaan otteeseen ehkä rantkatettua siitä, kun hajut kantautuu pissa-astiasta nenään.

Ulkoilma on auttanut pahoinvointiin hyvin, mutta jostain syystä hengästyn kamalan helposti. Olen hidastanut hieman tahtia ja olen uskaltanut ottaa jopa astmalääkkeen niin etten piilottele sitä (self-five tähän). Pelkään, että jumahdan kotiin koko loppuraskauden ajaksi, kun tuo hengästyminen jännittää niin paljon. Toivottavasti (tai siis tietenkään) niin ei kuitenkaan käy.

Olen tässä raskauden alussa tehnyt viikon PEF-mittaukset, käynyt spirometriassa sekä käynyt astmakontrollissa lääkärillä. Astmani ei ole ollut oikein hoitotasapainossa, vaikkakin viimeisen kahden vuoden aikana ei ole sentään tarvinnut lähteä päivystykseen hengenahdistuksen takia.

Toisinsanoen siis parempaan suuntaan ollaan menty kokoajan!

Silloin tällöin tulee välillä tukehtumisen tunnetta ja siitä lääkärille mainitessani päädyttiin vaihtamaan hoitava lääke toiseen. Uusi kortisoni on ollut käytössä kohta viikon ja huomaan jo selvän muutoksen olotilassani vaikka hengästymiseen lääke ei kyllä auta. Ehkä miulla on sitten vaan oikeesti paska kunto.

Plussatessa pelotti, miten uskallan ottaa lääkkeet ja miten ne vaikuttaa lapseen, mutta tietysti sekä lapselle että itselle kaikista paras vaihtoehto on astman hyvä hoitotasapaino. Voin siis vaan toivoa, että noista lääkkeistä ei ole mitään haittaa, kun ne on nyt lääkärin vastaanotolla käyty pohjia myöten läpi.

Ensiviikolla meillä olisi edessä ensimmäinen neuvola. Pirusti jännittää, mutta ajattelin ottaa pientä lomaa arjesta ja lähteä porukoiden jääkaappia haistelemaan ennen tuota aikaa. Toivotaan, että raskaus jatkuu loppuun saakka. Vielä olisi siinä tapauksessa 32+jotain viikkoa jäljellä.

Loppuun vielä pakollinen kliseinen allekirjoitus:

Terkuin,
Spukka & Thor-Hippu-Pööpötin 7+6

24. joulukuuta - Rauhallista joulua!

Voimia joulun pyhiin  <3

22. joulukuuta - joulukiireet

Ei tullut mitään tästä joka päivä kirjottamisesta. En ollutkaan tajunnut miten paljon se vie aikaa! Nyt on siis ollut pakko ottaa vähän etäisyyttä tietokoneesta, jotta on ehtinyt tekemään joulusiivousta, nähdä ystäväviä ja hankkia (kotimaisen) juhlamekon. Sain vihdoin organisoitua vaatekaapit tehden samalla pientä hmm.... inventaariota. Vaatetta ja tavaraa olisi reippaat määrät jo menossa kirpputorille ja lahjoitukseen. Pitäisi enää saada aikaseksi viedä ne määränpäähänsä.
 

Tänään aamusta oli myös meidän jouluperinteemme - kissan pesun -  aika. Kissan voi sanoa jo melkein tekevän yhteistyötä pesun aikana. Tänä vuonna ei nimittäin pesijälle tullut lainkaan haavoja! On hyvä kölliä, kun ei kissan peppu haise pahalta.

18. joulukuuta - Saamaton vätys

Eilinen näytti suurinpiirtein tältä. En yksinkertaisesti jaksanut tehdä mitään, makoilin vain. Flunssa taitaa olla tekemässä tuloaan, koska voimat ovat näin lopussa. Talouden pysyessä kuralla ja laskujen ja harrastusmaksujen pinoutuessa stressi vain kasvaa. Lisämausteen tuo se, että tällä mattimyöhäsellä on kuukausi aikaa löytää juhlamekko kaverin häihin. Mistä löytää kestävä, maanläheisen värinen mekko nollabudjetilla? Olisin kiitollinen avusta! :D

12. & 13. joulukuuta - UV-bileet tässä tilanteessa? No ehkä kerran.

Omasta näkökulmasta hurja viikonloppu takana. Lauantaina vieteltiin seuraporukalla pikkujouluja. Tuli pelattua kaljaponkia ja tanssittua jalat rikki UV-bileissä.

Nyt voin kokemuksella kertoa, että olen liian hätäinen pelaamaan ponkia (heh) sekä olen valmis myymään kaikki korkeakorkoiset kenkäni. Miehelle sanoinkin baarista lähtiessä, että seuraavan kerran käytän korkeita kenkiä sitten linnan juhlissa. Tässä tosin voi käydä miten tahansa, sillä tulevaisuuden suunnitelmani ovat edelleen ihan auki. Ties vaikka joskus pääsisinkin pukujuhliin osallistumaan.

Sunnuntaina tehtiin miehen kanssa piparkakkuja. Kumpikaan ei ollut aiemmin tehnyt omin päin pipareita, mutta kahdesta pellillisestä vain toinen pääsi himpun verran kärähtämään. Ajateltiin myös koristella hienot teoksemme, mutta ilmeisesti pipareiden täytyy antaa hieman jäähtyä ennen tomusokeriseoksen laittoa. Ensimmäisistä kuvioista tuli nimittäin lähes läpikuultavia ja ne valuivat miten sattui. Tein omasta mielestäni hienon laukun yhdelle Muumimamma -piparille, mutta mieheltä kysyttäessä hän arveli sen olevan muovipussi. No.. Puolustuksekseen voin kertoa, että laukku oli valkoinen. Muuta yhteistä koristelulla ja muovipussilla ei sitten ollutkaan.

Viikonlopun saldo: Neonkeltaiset kissanviikset, kaksi pellillistä piparkakkuja, uusia tuttavuuksia, kipeät jalat, jatkuva jano, hylätyt maiharikorkkarit ja luomuovulaatio. Ilmeisesti munasarjat toimii kun niitä vähän heiluttelee musiikin tahtiin? *apuaminuunaurattaa*

7. joulukuuta - peputtaminen

Löysin jonkin aikaa sitten kuvan virkatuista lasinalusista, mitkä oli tehty kissan takapuolen näköisiksi ja päätin testata taitojani. Eilen paraatin ja linnan juhlien lomassa oli hyvin aikaa paneutua virkkauksen maailmaan. En osaa lukea virkkausohjeita, saati suomentaa niitä, joten yritin tehdä parhaani kuvien mukaan.

Kuvasta erottaa hyvin pepun evoluution ja saatatte huomata kehityksen olevan vielä kesken. Uusista tee-se-itse mielentyhjennys operaatioistani virkkaaminen on ollut tähän mennessä parasta terapiaa. Varsinkin nyt, kun ärsytyksen on voinut purkaa kirjaimellisesti perCCn! :D

Peputtamisiin!

Liibsteri!

Liebster awardsin säännöt:
Kiitä sinut nimennyttä bloggaajaa ja laita linkki hänen blogiinsa.
Vastaa sinut nimenneen bloggaajan 11 kysymykseen.
Nimeä ja linkkaa 11 Liebster Awardin ansaitsevaa blogia, joilla on alle 200 seuraajaa.
Keksi 11 uutta kysymystä nimitetyille.

Kiitos Simple, clean and something more- blogin Pallerolle haasteesta!
Tälläkertaa en kuitenkaan aio haastaa ketään vaan vastaan vain kysymyksiin.

1. Kauanko olet kirjoittanut blogia?
- Olen kirjoittanut tätä Suunnittelemattomuuksissaankin- blogia 2014 toukokuusta lähtien. Sitä ennen minulla on ollut muutama epäsäännöllinen "blogipäiväkirja" v. 2005-2013, joita en sen enempää avaa.
 
2. Mitä odotat tällä hetkellä eniten?
- Odotan tällä hetkellä eniten hymynaamaa ovulaatiotestiin. Jos sen saan, niin varmaan aukeaa kyynelkanavat ilosta!

3. Syksy alkaa olla jo pitkällä, mistä saat itsellesi voimaa jaksaa pimeyden keskellä?
- Syksyyn saan voimaa parisuhteesta, kissan hurinasta ja lämmöstä. Olen löytänyt itseni nykyään enenevissä määrin myös metsäpoluilta.

4. Mikä oli viimeisin kirja tai elokuva, joka kosketti sinua?
- Piti ottaa hetki paussia ja miettiä, mitä kirjoja olen tässä lähiaikoina lukenut!
Päädyin kuitenkin siihen, että kirjoista Juha Vuorisen Vaippaihottuma (Juoppis 4) aiheutti suurimmat tunnevyöryt. Koskettavin elokuva vähään aikaan on ehdottomasti Tähtiin kirjoitettu virhe.

5. Mikä saa sinut hymyilemään?
- Minut saa hymyilemään hyvä seura ja huonot jutut sekä NOSTALGIAFIILIS, woopwoop!

6. Kuinka kuvailisit itseäsi 3:lla sanalla?
- Olen vaikeaselkoinen, levoton ja puhelias :D

7. Lempiruokasi ja -juomasi?
 - Lempiruokaani on kanatortillat ja lempijuomaani on Nallen suklaa-kaurajuoma.

8. Mitä harrastat vapaa-ajallasi?
- Harrastan vapaa-ajallani jenkkifutista, tätä blogia, elokuvia, vertaisryhmää, lenkkeilyä ja nenä kiinni näyttöpäätteissä oloa.

9. Mihin haluaisit matkustaa?
-  Haluaisin matkustaa ehdottomasti Kuubaan (kiehtova) ja Lappiin (vaeltamaan). Maailman ympäri matkustaminen olisi myöskin mielenkiintoinen operaatio toteuttaa.

10. Omistatko lemmikkiä? Minkä? Jos et, niin haluaisitko ja minkä?
- Uskon vakaasti, että kissani omistaa minut.

Ei saa liikkua, kun Hänen korkeutensa suunnittelee mitä seuraavaksi peputtaa.

11. Jos saisit yhden toiveen, mikä se olisi?
- Jos saisin yhden toiveen se olisi onnellinen tulevaisuus, oli se sitten muuten minkä muotoinen vain.