Täällä ollaan, täällä ollaan!
Kirjoittelu on jäänyt vähemmälle alkuraskauden huonovointisuuden, stressin, väsymyksen, koulun ja ehkä hieman tyhjän paperin kauhunkin takia. En kyllä tiedä voiko tyhjän paperin kauhuksi sanoa hetkeä, kun tajuaa kuinka paljon kirjoitettavaa olisi eikä tiedä mistä aloittaa ja hieman ahdistuu.
Koetan kuria tätä epävirallista blogitaukoa hieman kasaan, mutta asioita on pakko jaella vähän osiin jottei hommat mene ihan sekasotkuksi. Tässä ensimmäinen osa.
10+ raskausviikolla minulla oli jatkuvaa vihlonnantunnetta pitkin alavatsaa sekä halusin käydä katsomassa onko tyyppi tuolla vatsassa vielä elossa. Yksityisen lääkärin vastaanotolla tehdyssä ylimääräisessä ultraäänessä olikin viikkojaan vastaava pikkuinen, jonka niskan- ja vatsanseutu olivat kovasti turvoksissa. Sydän sykki, mutta lääkäri keskittyi mittaamaan turvotuksia huolissaan: Turvotusta löytyi 2,9mm-4,8mm ympäri kehoa.
Lääkäri oli hyvin huolestuneen oloinen turvotuksen määrästä ja kertoili
meille kuinka tällaiset raskaudet tulevat yleensä menemään kesken ja jos
lapsi on tyttöpuoleinen, tulee hänellä olemaan Turnerin oireyhtymä.
Useita kertoja lääkäri toisteli ja voivotteli, että pitää miettiä
haluaako raskautta jatkaa sekä pyöritteli ajatuksia mahdollisista
ongelmista ja haasteista. Me lähinnä istuimme, nyökyttelimme ja odotimme, että pääsisimme lähtemään vastaanotolta.
Kovan turvottelun johdosta saimme lähetteen vanhaan tuttuun paikkaan naistentautien poliklinikalle tarkempaan syyniin. Vatsanseudun kivut luultavasti johtuivat endometrioosista ja sen vaikutuksista kohdun kasvuun(?) ja kohdun kasvukivut ilmeisesti ovat tavallisestikin kivuliaita endometrioosipotilailla.
Lähtiessämme ultraäänestä olimme lähinnä huolissamme lääkärin jaksamisesta ja meistä tuntui siltä, että olimme siellä lohduttamassa häntä, eikä hän meitä. Paskanmaku jäi suuhun lähinnä potilaan kohtaamisesta ja huomioonottamisesta, mitkä ovat mielestäni asioita, jotka _jokaikisen_ lääkärin tulisi osata. Ainoat iloiset asiat siltä käynniltä olivat lähete polille, sekä tieto siitä, että lapsi on vielä hengissä.
Välttelimme vauva-aihetta parhaamme mukaan seuraavat kaksi viikkoa, kunnes edessä oli virallinen niskaturvotusultraääni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti