Olen pohtinut pääni puhtaaksi kirjoittaakko omilla kasvoillani ja nimelläni vaiko ei. Onko asioihin helpompi vai vaikeampi samaistua, jos tietää miltä ruudun takana olija näyttää? Onko ihmistä kohtaan helpompi käyttäytyä paskamaisesti kun pystyy kohdentamaan asiansa tarkemmin - pysyen itse kuitenkin kasvottomana? Onko helpompi lähettää tsemppejä jaksamiseen, kun tietää minne ne menevät? Tahtoisin olla avoimesti lapseton myös tämän blogin suhteen, kun olen lopettanut salailun jo muuallakin somessa ja elämässä.
Mikä siitä tekee niin vaikeaa? Tarkoitus olisi kuitenkin jatkaa kirjoittamista aivan samaan tapaan kuin ennenkin. En ala kertomaan sen enempää salaisuuksia kuin nytkään ja pitäisin (yrittäisin pitää, heh) aiheet asialinjalla. Toki ajatukseni saisivat kasvot. En kamalasti pidä kasvoistani ja ajatus siitä, että joku tuomitsisi ajatukseni ja olemiseni sen perusteella miltä näytän on ihan kamala.
Yritän pitää oman nettikäyttäytymiseni sellaisena, ettei ylimääräistä selvittelyä tarvitsisi, eikä kellekään aiheutuisi pahaa mieltä ja olen mielestäni onnistunut siinä suhteellisen hyvin. Jos tekee mieli provosoida tai kirjoittaa ilkeyksiä, ohitan aiheen ja etsin jotain mukavampaa. Olen ollut monta vuotta ihan täysi kusipää, eikä se tuottanut hyvää kenellekään, minut mukaanlukien. Ei ole kivaa olla Ämmä.
Oman aspektinsa tähän blogisoppaan ja "kaapista tulemiseen" tuo myös mies ja se, että hän haluaa pysyä anonyyminä vaikuttaa monilta osin. En siis voi ajatella vain itseäni.
Mitenhän sitä oikein tekisi?
Musta sä oot hirmu kaunis <3
VastaaPoistaMuuhun en osaa oikein sanoa mitään. Mä annan tulla nii suoraa kaikki että ehkä se on osa syy sille miks sitä paskaaki tulee niin paljon.. Että vaikuttaisko se et onko anonyymina ne kirjottanu vai omalla naamalla ;o
Varmasti vaikuttaa paskan määrään. Sekin toki vaikuttaa, mistä blogiin pääsee. Jos on paljon seuraajia somessa, joka johtaa blogiin, useampi ihminen päätyy lukemaan. Anonyymia lapsettomuusblogia taas päätyy lukemaan lähinnä muut lapsettomat. Luulen, että se on syy siihen, miksi esimerkiksi minun blogissani on pitkästä blogihistoriasta huolimatta aika vähän mitään ikävää. Toki lukijamäärätkin ovat varmasti hyvin erilaiset.( Lapsettomuusblogia tuskin kuitenkaan kukaan pitää vain mahdollisimman suuren lukijamäärän toivossa. Siihen olisi varmasti suositumpiakin aihealueita!)
PoistaHarmillista tietysti, että sitä paskaa tulee.
Nämä ovat minusta mielenkiintoisia ja vaikeita kysymyksiä. Meillä kaikilla on tietysti omat ratkaisumme julkisuuteen, mutta ratkaisu kannattaa varmasti tehdä harkiten.
VastaaPoistaItse olen linjannut niin, että pidän blogin ja oikean nimeni erillä toisistaan, vaikka olenkin blogissani helposti tunnistettavissa ainakin tutuille. Se antaa suojaa. Jokainen meistä rakentaa omaa nettijalanjälkeään ja etenkin työelämän kannalta se saattaa olla tärkeä. On siis hyvä tietoisesti ottaa huomioon se, millaista nettijalanjälkeä rakentaa. Tämä ei mielestäni myöskään ole ristiriidassa sen kanssa, onko ulkona lapsettomuuskaapista. Itse esiinnyn omalla nimelläni esimerkiksi Simpukan netissä tai tykkään Twitterissä ja Facebookissa Simpukan jutuista. Blogissa haluan pystyä kertomaan ajatuksistani ilman, että joudun niitä sensuroimaan.
Myös läheisten kunnioittaminen on tärkeä pointti. Näihin läheisiin kannattaa mielestäni laskea myös se mahdollinen toivottavasti joskus elävä lapsi, jonka yksityisyyteen blogin pitäminen myös liittyy. Monimutkainen juttu.