Is this the real life or is this fantasy?

Kova herätys kesään

Ei nyt varmaankaan mikään uusi uutinen, mutta ei vauvaa tästäkään kierrosta tarttunut matkaan ja elämä kahden hengen (plus kissan) perheenä jatkuu.

Kivut oli pitkästä aikaa aivan sietämättömät. Heikotti ja meinasi lähteä jalat alta kipujen takia heti aamusta. Yritin selviytyä aamutoimista, mutta käsiä pestessä piti nojata lavuaariin ja puuron teko jäi vedenkeittoon. Tai no.. Sain nostettua lautasen kaapista pöydälle ennen kuin voimat loppui, enkä pystynyt tekemään muuta kuin itkemään. Pääsin viereisen huoneen ovelle kysymään puolisolta apua jotta sain syödäkseni.

Se oli kamalaa.

Vaikka toinen huomasi, että oli hätä ja tuli heti ottamaan syliin ja apuun, niin jo pelkkä muisto siitä miten avuton olin saa minut nolostumaan. Eihän parikymppisenä pidä olla riippuvainen toisesta päivittäisissä asioissa. Lonkat, lantio, vatsa, selkä, polvet, nilkat... Kaikki olivat kuin tulessa ja minä vain itkin. Pyörin, hyörin ja itkin. Tällaiset kivut ei ole uutta, mutta kun luulin kokeneeni jo kipujen korkeimman tason ja tottumaan siihen, niin nämä tullessaan iskivät päin näköä. Hävettää vieläkin, että jouduin näyttämään kipuni. En tahdo olla heikko.

Pahimmista kivuissani toivoin vain että tämä kaikki loppuisi. Kun kivut alkoivat hieman helpottaa ja ajatus kulkea, mietin luopumista lapsihaaveesta, suunnittelin ehkäisyn aloitusta ja kohdun poistoa. Tuntuu niin pahalta että tuntuu pahalta eikä kipu tunnu koskaan loppuvan. Se on aina hetken poissa, mutta palaa aina takaisin eikä paluupäivää voi ennustaa koskaan, joten täytyy olla aina varuillaan. Tälläkin kerralla kierto kesti vaivaiset 24 päivää!

Meillä alkoi nyt tosissaan kesän mittainen hoitotauko ja alkusyksystä on sitten suunnitteilla seuraava inseminaatio ellei tämän tauon aikana jotain luomuihmettä tapahdu.

Kesän aikana ei siis luultavasti ole mitään uutta kirjoitettavaa, mutta jos sinulla on mielessä jotain mistä haluaisit että kirjoitan, niin heitä kommenttia tai vaikka sähköpostia. :)

Kipeästi korkealta

Otsikosta voi varmaan päätellä toivon taas ehtineen nousta uusiin sfääreihin; tälläkin kertaa vain linkaistakseen meidät takaisin tänne kylmän, pian roudan peittämän maan pinnalle.

Ajatus ensikäynnin ultraäänessä löytyvästä alkion alusta kuulostikin liian hyvältä ollakseen totta. Nyt on siis mentävä täysin eri olosuhteissa, mutta oltava onnellinen siitä että yrityskierto numero 17 sai alkunsa "normaalin" rajoissa. Tekeeköhän ne nyt edes sitä ultraa - saati sisätutkimusta - kun uusi kierto on vasta alkanut? Voi sisätutkimuksen tekeminen olla aikamoinen homma vielä kramppien ollessa pahimmillaan.. argh.

 Tällä hetkellä mm. paikallaan oleminen, liikkuminen, seisominen, istuminen, rentoutuminen,  silmien auki pitäminen, puhuminen, tämän postauksen kirjoittaminen yms. on lähes mahdotonta. Toivon, että huomenna on hyvä päivä.

Viimekierrossa olin aivan varma sen hetkisen kipujen olevan yhtä hirveät, mitä minulla on kivut olleet teini-iästä siihen hetkeen kunnes kipuihin kokeiltiin Orgametrilia (sammuttamaan hormonitoiminnan?) vuonna 2013. Tämän kierron kipujen tullessa tuntui siltä, että mukana olisi tullut muistijälkiä vuosien takaa. Ensimmäisen aallon tullessa olin varma tämän elämän olevan tässä. Selvisin kuitenkin taas seuraavaan ja sitä seuraavaan, niinkun ennenkin. Jotenkin tähän vain tottuu, kunnes uusi aalto taas tulee rylläämään. Voimat on vähissä, mutta kunhan tästä selviää, niin sitten ehtii voimia taas ainakin kuukauden päivät keräillä.

Haittavaikutuksista huolimatta

Prolaktinooma diagnoosista on kulunut nyt kymmenen päivää. Kuluneet päivät ovat olleet yhtä vuoristorataa. Enimmäkseen olen itkenyt silmät päästäni, rypenyt itsesäälissä ja kadottanut Toivoni.



Sain vaihdettua lääkityksen Dostinexista Parlodeliin, vaikka lääkäri hieman naureskellen ihmetteli, miksi halusin vaihtaa vanhempaan lääkevalmisteeseen. Kerrottuani ADHD taustastani sekä suvussamme olevasta periytyvästä sydänongelmasta, ei lääkäri kuitenkaan pannut tikkua ristiin vastustaakseen lääkeaineen vaihtoa. Varoitteli kuitenkin rajuista sivuvaikutuksista, joita ei Dostinexissa ole.( Tähän väliin kuitenkin mainitsen, että Parlodelissa ei sentään ole hyvin yleisenä haittavaikutuksena sydämen läppävikaa...!)

Ei haittavaikutuksilta todellakaan säästytty!

Tänään on kolmas lääkkeellinen päivä ja vatsa alkaa pikkuhiljaa jo toimia normaalisti. Voisin kuvailla itseäni tällä hetkellä pulauttelevaksi ilmapalloksi. Nyt toivotaan, että haittavaikutuksia ilmaantuu vain tämän lääkityksen alkutaipaleen ajan. Toivotaan kaiken pulauttelun olevan sen arvoista ja että lääke vaikuttaisi positiivisesti prolaktinoomaan sekä "palauttaisi hedelmällisyyteni". Inhottavaa olla koko ajan pala kurkussa ja huokailla ja nieleskellä, kun on huono olo. En kuitenkaan anna tämän romuttaa arkeani ja kestän kuin nainen!

Toivo siis kovasti on nostamassa päätään ja hivuttaa vaaleanpunaiset lasit silmilleni. Ehkä mekin kuitenkin viela saadaan lapsi.