Kivut oli pitkästä aikaa aivan sietämättömät. Heikotti ja meinasi lähteä jalat alta kipujen takia heti aamusta. Yritin selviytyä aamutoimista, mutta käsiä pestessä piti nojata lavuaariin ja puuron teko jäi vedenkeittoon. Tai no.. Sain nostettua lautasen kaapista pöydälle ennen kuin voimat loppui, enkä pystynyt tekemään muuta kuin itkemään. Pääsin viereisen huoneen ovelle kysymään puolisolta apua jotta sain syödäkseni.
Se oli kamalaa.
Vaikka toinen huomasi, että oli hätä ja tuli heti ottamaan syliin ja apuun, niin jo pelkkä muisto siitä miten avuton olin saa minut nolostumaan. Eihän parikymppisenä pidä olla riippuvainen toisesta päivittäisissä asioissa. Lonkat, lantio, vatsa, selkä, polvet, nilkat... Kaikki olivat kuin tulessa ja minä vain itkin. Pyörin, hyörin ja itkin. Tällaiset kivut ei ole uutta, mutta kun luulin kokeneeni jo kipujen korkeimman tason ja tottumaan siihen, niin nämä tullessaan iskivät päin näköä. Hävettää vieläkin, että jouduin näyttämään kipuni. En tahdo olla heikko.
Pahimmista kivuissani toivoin vain että tämä kaikki loppuisi. Kun kivut alkoivat hieman helpottaa ja ajatus kulkea, mietin luopumista lapsihaaveesta, suunnittelin ehkäisyn aloitusta ja kohdun poistoa. Tuntuu niin pahalta että tuntuu pahalta eikä kipu tunnu koskaan loppuvan. Se on aina hetken poissa, mutta palaa aina takaisin eikä paluupäivää voi ennustaa koskaan, joten täytyy olla aina varuillaan. Tälläkin kerralla kierto kesti vaivaiset 24 päivää!
Meillä alkoi nyt tosissaan kesän mittainen hoitotauko ja alkusyksystä on sitten suunnitteilla seuraava inseminaatio ellei tämän tauon aikana jotain luomuihmettä tapahdu.
Kesän aikana ei siis luultavasti ole mitään uutta kirjoitettavaa, mutta jos sinulla on mielessä jotain mistä haluaisit että kirjoitan, niin heitä kommenttia tai vaikka sähköpostia. :)
Hei!
VastaaPoistaLöysin blogisi eilen ja tykkäsin lukea! :) Itsekin tuskailen nyt kesätauolla, yksi inssi tosin vasta takana mutta sen takana vuosien pohjaton kaipuu; olen hoidoissa itsellisenä.
Blogiisi kesän juttutoiveeksi voisin heittää humoristiset jutut - ymmärrän että sitä ei aina (tai useinkaan) ole vitsituulella, mutta huumori, tummakin sellainen, auttaa! Varsinkin odottelutilanteessa, kun mitään ei voi kuitenkaan tehdä, selviytyä vain. Lisäksi itse tykkään lukea filosofisia, yleisluontoisia pohdintoja lapsettomuuteen liittyvistä ilmiöistä. Blogeilla on mielestäni tärkeä tehtävä myös yhteiskunnan asenteiden ja odotusten ravistelussa - kaikilla kun ei mene niin, että juuri sopivassa iässä löytyy puoliso, tulee häät, auto, koira ja heti perään vavva.
Tsemppiä kesään ja jaksamista kipujen kanssa! <3
Kiitos vinkeistä! Yritän olla hauska :D
Poista