maanantai 5. lokakuuta 2015

Kipeästi korkealta

Otsikosta voi varmaan päätellä toivon taas ehtineen nousta uusiin sfääreihin; tälläkin kertaa vain linkaistakseen meidät takaisin tänne kylmän, pian roudan peittämän maan pinnalle.



Ajatus ensikäynnin ultraäänessä löytyvästä alkion alusta kuulostikin liian hyvältä ollakseen totta. Nyt on siis mentävä täysin eri olosuhteissa, mutta oltava onnellinen siitä että yrityskierto numero 17 sai alkunsa "normaalin" rajoissa. Tekeeköhän ne nyt edes sitä ultraa - saati sisätutkimusta - kun uusi kierto on vasta alkanut? Voi sisätutkimuksen tekeminen olla aikamoinen homma vielä kramppien ollessa pahimmillaan.. argh.

 Tällä hetkellä mm. paikallaan oleminen, liikkuminen, seisominen, istuminen, rentoutuminen,  silmien auki pitäminen, puhuminen, tämän postauksen kirjoittaminen yms. on lähes mahdotonta. Toivon, että huomenna on hyvä päivä.

Viimekierrossa olin aivan varma sen hetkisen kipujen olevan yhtä hirveät, mitä minulla on kivut olleet teini-iästä siihen hetkeen kunnes kipuihin kokeiltiin Orgametrilia (sammuttamaan hormonitoiminnan?) vuonna 2013. Tämän kierron kipujen tullessa tuntui siltä, että mukana olisi tullut muistijälkiä vuosien takaa. Ensimmäisen aallon tullessa olin varma tämän elämän olevan tässä. Selvisin kuitenkin taas seuraavaan ja sitä seuraavaan, niinkun ennenkin. Jotenkin tähän vain tottuu, kunnes uusi aalto taas tulee rylläämään. Voimat on vähissä, mutta kunhan tästä selviää, niin sitten ehtii voimia taas ainakin kuukauden päivät keräillä.

1 kommentti:

  1. Jaksamista kipuihin,tuskaan ja siihen, että huomenna on parempi <3

    VastaaPoista