Prolaktinooma diagnoosista on kulunut nyt kymmenen päivää. Kuluneet päivät ovat olleet yhtä vuoristorataa. Enimmäkseen olen itkenyt silmät päästäni, rypenyt itsesäälissä ja kadottanut Toivoni.
Sain vaihdettua lääkityksen Dostinexista Parlodeliin, vaikka lääkäri hieman naureskellen ihmetteli, miksi halusin vaihtaa vanhempaan lääkevalmisteeseen. Kerrottuani ADHD taustastani sekä suvussamme olevasta periytyvästä sydänongelmasta, ei lääkäri kuitenkaan pannut tikkua ristiin vastustaakseen lääkeaineen vaihtoa. Varoitteli kuitenkin rajuista sivuvaikutuksista, joita ei Dostinexissa ole.( Tähän väliin kuitenkin mainitsen, että Parlodelissa ei sentään ole hyvin yleisenä haittavaikutuksena sydämen läppävikaa...!)
Ei haittavaikutuksilta todellakaan säästytty!
Tänään on kolmas lääkkeellinen päivä ja vatsa alkaa pikkuhiljaa jo toimia normaalisti. Voisin kuvailla itseäni tällä hetkellä pulauttelevaksi ilmapalloksi. Nyt toivotaan, että haittavaikutuksia ilmaantuu vain tämän lääkityksen alkutaipaleen ajan. Toivotaan kaiken pulauttelun olevan sen arvoista ja että lääke vaikuttaisi positiivisesti prolaktinoomaan sekä "palauttaisi hedelmällisyyteni". Inhottavaa olla koko ajan pala kurkussa ja huokailla ja nieleskellä, kun on huono olo. En kuitenkaan anna tämän romuttaa arkeani ja kestän kuin nainen!
Toivo siis kovasti on nostamassa päätään ja hivuttaa vaaleanpunaiset lasit silmilleni. Ehkä mekin kuitenkin viela saadaan lapsi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti