Ihana päivä - saatanan kepakko

Päätin etten enää käy kaupassa ikinä. IKINÄ! Tulee vaan paha mieli kun ensin ali- ja sitten ylianalysoi kaiken ympärillään olevan. Jos aiemmin ei ollu pää sekaisin ja jumissa niin nyt on! Pilalle menneen kauppareissun jälkeen lenteli kissan pelletit pitkin vessaa ja unohdin miksi kutsutaan kissan jätösastiaa ja vitutus vaan nousi sitä mukaa kun sanoja ja asioita unohtui. Mies koitti saada minut paremmalle tuulelle, mutta ei oikein onnistunut.

Kaiken riehumisen ja siivoilun jälkeen väsyin sohvalle ja itku alkoi kerääntyä. Kysyin sitten mieheltä tai oikeastaan totesin, että mihin minusta on, kun ei minusta ole mihinkään ja mitä minä oikein tulen tekemään. Sain neuvon kääriytyä riippumattoon ja kirjoittaa blogia.
Ärsytys on nyt hieman laantunut ja meillä on vieraita, joten kai se on oltava ihmisiksi tästä eteenpäin.

Kaikki alkoi siitä, että kävin vaihtamassa huonon suolakurkkupurkin uuteen ja summailin kassalla onko kaikki varmasti mukana ja huokaisin helpotuksesta että pääsen kaupasta pian pois enkä tajunnut taakseni tulleen ihmisiä. Välikepakko jäi laittamatta. Saako nyt jälkeenpäin huutaa että:

"Anteeksikunminullaeioleselässäsilmiäenoleennustaja
enkäuseimmitenmyöskääntajuamistäänmitään
niinettäjosunohtuukepakkoeikäsitätajualaittaa
niinsenvoisittenottaasieltäitseeikäkyräilläjamulkoilla
kunminäkinolenvainihminen!!"

Päätin nyt myös sen, että kun kaikki ärsyttää, niin jätän suosiolla menemättä yleisille paikoille, ettei huono päiväni tartu muihin, niinkuin nyt tarttui minuun. Minullakin siis OLI ihan hyvä päivä. Tiedän siis kyllä että moka oli minun, kun en ensin muistanut kepakkoa laittaa, mutta olisihan tuon tilanteen nyt voinut aikuisemminkin hoitaa - ilman mielensä pahoittamista.

Mahonkeliumi

Siihen aikaan antoi protokollapäällikkö Mika Akkanen julistuksen, että koko valtakunnassa olisi oltava joulurauha. Tämä joulurauhan julistus ei ollut ensimmäinen ja tapahtui Sauli Niinistön ollessa Suomen presidenttinä. Kaikki menivät joulua viettämään, kukin omaan koloonsa.

Niin myös maho lähti kaupungista, ja meni joulua varten vanhempiensa luo maalle, koska kuului sukuun. Hän lähti sinne yhdessä miehensä kanssa. Heidän siellä ollessaan tuli mahon kuukautisten aika ja hän itki haudoilla pahaa oloaan. Hän ei päässyt laittamaan lastaan seimeen vaikka sillekin olisi ollut tilaa majapaikassa.

Sillä seudulla oli vanhemmat vartioimassa laumaansa. Yhtäkkiä heidän edessään seisoi kivuissaan kärsivä maho ja hänen kärsimyksensä ympäröi heidätkin. Pelko valtasi vanhemmat, mutta maho sanoi heille: "Älkää pelätkö! Minä ilmoitan teille ettei minusta ole tänä jouluna mihinkään." Ja samalla hetkellä oli mahon ympärillä suuri taivaallinen ymmärrys.

Kun tilanne oli tasoittunut, vanhemmat jatkoivat elämäänsä kuten ennenkin. He laittoivat kiireesti jouluruoat esille, sillä lisää sukulaisia oli tulossa joulun viettoon. Toisensa ja juhla-aterian nähdessään sukulaiset kokivat suuren ilon. Kukaan ei kysellyt lapsitoiveen perään ja kaikilla oli mukavaa. Mutta maho kätki sydämeensä kaiken, mitä oli tapahtunut, ja tutkiskeli sitä.

Sukulaiset palasivat koteihinsa kiittäen ja ylistäen seurasta ja jouluruoasta. Kaikki meni niin hyvin kuin tilanteeseen nähden oli mahdollista.

 ---

Tuli käytyä joulukirkossa ja mietittyä uskon asioita eri näkökulmista sekä jätettyä papille esirukouspyynnöt koristekivien muodossa. Taidan silti edelleen uskoa enemmän lääketieteen voimaan. Tänään ensimmäinen clomi-päivä.

24. joulukuuta - Rauhallista joulua!

Voimia joulun pyhiin  <3

22. joulukuuta - joulukiireet

Ei tullut mitään tästä joka päivä kirjottamisesta. En ollutkaan tajunnut miten paljon se vie aikaa! Nyt on siis ollut pakko ottaa vähän etäisyyttä tietokoneesta, jotta on ehtinyt tekemään joulusiivousta, nähdä ystäväviä ja hankkia (kotimaisen) juhlamekon. Sain vihdoin organisoitua vaatekaapit tehden samalla pientä hmm.... inventaariota. Vaatetta ja tavaraa olisi reippaat määrät jo menossa kirpputorille ja lahjoitukseen. Pitäisi enää saada aikaseksi viedä ne määränpäähänsä.
 

Tänään aamusta oli myös meidän jouluperinteemme - kissan pesun -  aika. Kissan voi sanoa jo melkein tekevän yhteistyötä pesun aikana. Tänä vuonna ei nimittäin pesijälle tullut lainkaan haavoja! On hyvä kölliä, kun ei kissan peppu haise pahalta.

19. joulukuuta - maho(ja)

Viime joulukuun päätin olla poissa somemaailmasta, ettei tuntuisi pahalta nähdä toisten joulutonttuja ja valmistautumista perhejouluihin. Vielä viimekuussa olin sinut asian kanssa, että tänä vuonna ei tarvitse tehdä vastaavanlaisia erityisjärjestelyjä somen suhteen ja jatkan samaa rataa mitä muinakin kuukausina ja annan vain peukalon skrollata perheenlisäysonnitteluiden ja pienten käsien, nenien ja jalkojen ohitse.

Olen piilottanut tykkäyksien takia varmasti useita kymmeniä ellen satoja ihmisiä ja heidän päivityksiään, koska myös kaverien kavereiden viattomien elämänalkujen ensimmäiset haukotukset ovat tulleet koristamaan uutisvirtaani.

Joskus sattuu hetkiä, kun joutuu piilottamaan useamman päivityksen melkein liukuhihnalta. Piilotat osan omista kavereista, osan kaverin kavereista ja sitten vielä eri ryhmistä ja toivot parasta. Kun huokaisee helpotuksesta ja luulee urakan olevan ohi niin mahakuvat alkavat ja ahdistus kasvaa. Haluan vain huutaa: "Lopettakaa, lopettakaa!" Paljaita vatsoja, vatsoja mekossa, maalattuja vatsoja you name it! Kerran sattui jopa niin, että eräässä kehonmuokkauksiin erikoistuneessa ryhmässä oli kuva vauvasta tutti suussa ja postauksessa kysyttiin tyyliin voiko ottaa tatuointia, kun vielä imettää (Ei). Heitin siinä sitten loppuillan naamapalmua, että luulikohan ko. henkilö että lapsen ulkonäöllä on väliä siinä voiko sitä tatuointia tehdä vai ei. Pitää varmaan minunkin nyt ruveta laittamaan oman kissani kuva jokaiseen postaukseeni aiheesta riippumatta.

Taidan pitäytyä ensijoulun poissa somesta, jos ei tässä lähiaikoina ala plussaa kuulumaan tai liekö vaikka siitä huolimatta. Tuntuu vaan, että mitä useampia mahoja näen, sitä isommalta maholta minusta tuntuu.

Jos olet raskaana tai sinulla on lapsia, niin hienoa! Pidä heistä kiinni ja postaa kuvia minne haluat. En vihaa teitä, en vain osaa käsitellä asiaa että teillä on jotain mitä minä kuollakseni haluan. Osaan piilottaa juttunne aikajanaltani, jos satutte siellä näkymään ja minusta tuntuu pahalta. Kun pääsen itseni yli, osaan myös laittaa teidän asianne uudelleen näkyviksi. Mutta nyt minä tarvitsen aikaa.