Yhdessä on parempi

Kaiken tämän lapsettomuuspohdinnan ja prolaktinoomasta aiheutuneen sekoamisen keskellä unohduin täysin omiin maailmoihini enkä muistanut hoitaa meidän parisuhdetta. Keskityin kaikkeen muuhun, enkä ymmärtänyt minulla olevan aivan älyttömän ihana mies, joka myös tarvitsee minua.

Etsin vain tietoa tabletilta, puhelimesta tai tietokoneelta ja selailin lapsettomuusblogeja päivät pitkät. En halunnut mennä yöksi sänkyyn, koska olisin vain itkenyt huonoa (paskaa) tuuriamme ja hukutin ajatukseni Netflix-sarjoihin. Eristäydyin, vaikka minun olisi pitänyt avautua. Oikeastaan avauduinkin, mutta unohdin täysin, etten ole ainut joka tuntee ja tarvitsee kuuntelijaa.

Otin parisuhteen hyvinvoinnin itsestäänselvyytenä. Ajattelin olevani yksin tässä tilanteessa, koska MINÄ olen viallinen enkä siksi pysty saamaan lasta miehelleni. Alkuviikosta kävimme miehen kanssa kädenvääntöä muutamasta aiheesta ja totesin olleeni ihan kamalan itsekäs.

Olen viettänyt aikaa, mutten mieheni kanssa. Rajoitin keskustelujamme lapsettomuusaiheen ympärille - tutkimuksiin ja tuloksiin. Olen pelännyt puhua asioista, joista olemme aiemmin saaneet pitkiäkin keskusteluita aikaiseksi, enkä yhtään tiedä miksi. Onneksi mies sai taottua minulle vähän järkeä ja opetellaan puhumaan uudelleen toinen toiselle.

Tarvitsen tukea, mutten ole ainut tuen tarvitsija. On (jo) aika(kin) olla tukena omalle puolisolle, jotta pysytään vahvoina molemmat. Ei talokaan pysy pystyssä ilman perustuksia.

Tästä viisastuneena päätin liittyä Simpukka ry:n jäseneksi. Saadaan sieltä molemmat vähän näkökulmaa. Niin lapsenkaipuuseen kuin parisuhteeseenkin.

Kuva

Haittavaikutuksista huolimatta

Prolaktinooma diagnoosista on kulunut nyt kymmenen päivää. Kuluneet päivät ovat olleet yhtä vuoristorataa. Enimmäkseen olen itkenyt silmät päästäni, rypenyt itsesäälissä ja kadottanut Toivoni.



Sain vaihdettua lääkityksen Dostinexista Parlodeliin, vaikka lääkäri hieman naureskellen ihmetteli, miksi halusin vaihtaa vanhempaan lääkevalmisteeseen. Kerrottuani ADHD taustastani sekä suvussamme olevasta periytyvästä sydänongelmasta, ei lääkäri kuitenkaan pannut tikkua ristiin vastustaakseen lääkeaineen vaihtoa. Varoitteli kuitenkin rajuista sivuvaikutuksista, joita ei Dostinexissa ole.( Tähän väliin kuitenkin mainitsen, että Parlodelissa ei sentään ole hyvin yleisenä haittavaikutuksena sydämen läppävikaa...!)

Ei haittavaikutuksilta todellakaan säästytty!

Tänään on kolmas lääkkeellinen päivä ja vatsa alkaa pikkuhiljaa jo toimia normaalisti. Voisin kuvailla itseäni tällä hetkellä pulauttelevaksi ilmapalloksi. Nyt toivotaan, että haittavaikutuksia ilmaantuu vain tämän lääkityksen alkutaipaleen ajan. Toivotaan kaiken pulauttelun olevan sen arvoista ja että lääke vaikuttaisi positiivisesti prolaktinoomaan sekä "palauttaisi hedelmällisyyteni". Inhottavaa olla koko ajan pala kurkussa ja huokailla ja nieleskellä, kun on huono olo. En kuitenkaan anna tämän romuttaa arkeani ja kestän kuin nainen!

Toivo siis kovasti on nostamassa päätään ja hivuttaa vaaleanpunaiset lasit silmilleni. Ehkä mekin kuitenkin viela saadaan lapsi.

...oma kallis ja tarpeeton.

Nyt se iski tajuntaan. Joudun todennäköisesti syömään lääkkeitä tuohon kasvaimeen lopun ikääni. Se tulee olemaan siellä todennäköisesti vaihdevuosien kynnykselle tai jopa kuolemaani asti.

Tajusin, ettei lääkitys välttämättä saa prolaktinoomaa pienenemään, eikä saa minua raskautumaan. Tämä on ja tulee olemaan suurin syy lapsettomuuteemme, oli se sitten väliaikaista tai lopullista. Tulen käymään prolaktiinikontrolleissa vähintään kerran vuodessa ainakin seuraavat 30 vuotta.

Hetki sitten lakkasin ajattelemasta elämääni yhdeksän kuukauden päähän. Koen vaikeutta ajatella ensiviikkoon - saati huomiseen.
Tunnen olevani yksin ja voimaton. En löydä tai osaa etsiä vertaistukea. Minulla on paha olla.

MRI-tulokset ja kiertojen mietintää

Ällövaroitus heti alkuun. Jos olet herkkä, jatka lukemista vasta kolmannesta kappaleesta.

Onpa vaikeaa yhden kierron selvittäminen! Olen pohtinut nyt viikon ajan että onkohan sittenkään enää yk kahdeksan vai joko se nyt kuitenkin olisi järjestysnumeroltaan yhdeksäs! Olen tullut siihen tulokseen, että kierto on vaihtunut seuraavaan vaikka "menkat" olivatkin enimmäkseen rusehtavat. Laitoin Googlen laulamaan ja selvitin että se on normaalia ovuloimattomassa kierrossa. Minulla kun ei ole muuta ollutkaan kuin ovuloimattomia kiertoja, niin tämä kävi hyvin järkeen. Kahdeksas yrityskierto oli siis kokonaisuudessaan 41 päivän pituinen.

Herkimmät voivat jatkaa lukemista tästä eteenpäin..

Sain magneettikuvauksen tulokset! Päästäni löytyi 7mm kokoinen mikroadenooma, mikä aiheuttaa prolaktiinin liikaerityksen eli hyperprolaktinemian.

Tällä viikolla oli tarkoitus aloittaa Dostinex- merkkinen lääke hyperprolaktinemian hoitoon, mutta luin Fimeasta, että ko. lääke voi aiheuttaa vaaraa (mm. epämuodostumia ym.) sikiölle ja pitäisi lopettaa ennen mahdollista "hedelmöittymistä". Sehän kun onkin ennustettavissa, ETTÄ NYT MINÄ ENSIKIERROSTA RASKAUDUN, NIIN LOPETANPA TÄMÄN LÄÄKKEEN NYT. Jos asia olisi oikeasti ennustettavissa, niin minähän olisin jo äiti. Tuntuu jotenkin naurettavalta. Lääkettä ei ole ainakaan omien etsintöjeni perusteella kamalasti vielä tutkittukaan!

Soittelin naistenpolille, etten halua olla mikään koekaniini, kun ei ole kunnon näyttööä siitä, onko tuosta lääkkeestä loppupeleissä enemmän haittaa kuin hyötyä. Sain kuitenki tiedon lääkärin olevan viikon lomalla ja ettei hänellä ole ollut tapana soitella potilaille. Hoitaja sanoi kuitenkin laittavansa soittopyynnön lääkärille ja toivoo hänen tekevän tässä tilanteessa poikkeuksen. Ensiviikolla lääkäri (toivottavasti) soittaa minulle päin ja saan vastauksia kysymyksiin kuten voimmeko jatkaa yritystä entiseen tapaan lääkkeestä huolimatta (NOPE) vai vaihdetaanko se vaikka Parlodeliin. Voisiko lääke, mikä aiheuttaa pakonomaista impulssiivisuutta ylipäätään sopia ihmiselle kenellä on jo ADHD kannettavanaan?

Munasarjoja terapioimassa

Maanantaina kävin elämäni ensimmäistä kertaa vyöhyketerapiassa. Vaikka käynnistä on vierähtänyt jo muutama päivä, en oikein tiedä kuinka hoitoon suhtautua.
 

Liikkeeseen astuessa ensimmäiseksi riisuttiin kengät ja päällysvaatteet. Liike oli kodinomainen ja lämmin, hieman vanhanaikainen. 

Hoitohuoneessa piti täyttää tulokaavake, missä selviää perustiedot. Siihen kartoitettiin myös  lääkitykset sekä havaitut ongelmat, joihin haluttiin vyöhyketerapiassa tarttua. Yllätti hieman se, että kaavakkeeseen tarvittiin tiedot myös kaikista leikkauksista ja se, ettei vyöhyketerapiaa saa tehdä lapsettomuushoitojen aikana. Kaavakkeen täytön jälkeen tartuttiin ongelmakohtiin eli minun tapauksessani korviin.

Kävin hoitopöydälle viltin alle selälleen
Refleksologi alkoi käymään korvieni vyöhykkeitä läpi jollain epämiellyttävällä puikon tapaisella välineellä kertoen samalla korvien ja munasarjojen välillä olevan yhteys. Nauratti, enkä osannut ottaa tilannetta kovinkaan tosissaan, mutta maltoin mieleni sekä pidin mölyt mahassani.

Korvista siirryttiin jalkoihin. Olin ajatellut kutiavani kamalasti. Säpsähdin kuitenkin vain pariin otteeseen ja sitä luultavasti tapahtui enemmälti siksi että nukahtelin. Jalkojen hoito oli miellyttävää, vaikka tässä vaiheessa refleksologi varoitteli mahdollisesta kivusta.

Koko hoito kesti puolisentoista tuntia (lisäaikaa meni ulkona riehuneen pakkasen syyksi laitettuun hoitajan nenäverenvuotoon). Session lopuksi sain lasin vettä ja kehoituksen juoda paljon koko loppupäivän ajan ja siten ehkäistä mahdollista päänsärkyä. Muistin asian tietysti illalla nukkumaan mennessä, kun päässäni tuntui olevan purkupallo.

Olen hyvin skeptinen tämän hoitomuodon suhteen, mutta kaikesta huolimatta ajattelin käydä vielä pari kertaa _ihan vain varmuuden vuoksi_. Hoitajalla on siis vielä aikaa koettaa vakuuttaa minut hoitojen toimivuudesta.

Minulle ehdotettiin myös energiahoitoja, sillä stressini tulee sisältä eikä ulkoa ja voisin kaivata solmujen aukomis apua. Jos nyt ei kuitenkaan mennä siihen... Vielä.

Samana päivänä oli pään magneettikuvaus, mistä asiaa toisessa postauksessa.

 P.S. Yk 8 menossa kai edelleen.