Näytetään tekstit, joissa on tunniste muutto. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste muutto. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 7. marraskuuta 2018

Mission made possible

Syyskuussa laitettiin kolme vuotta Pohjois-Savossa elelyä pakettiin tai oikeastaan paketteihin; laatikoihin, säkkeihin ja koreihin. Mies sai työharjoittelupaikan Keski-Suomesta ja alunperin oli tarkoitus, että mies olisi ollut täällä harjoittelun ajan ja tullut sitten takaisin Kuopioon. Tehtiin laskelmat useampaan kertaan ja tultiin siihen tulokseen, että koko perhe muuttaa. Vuokrat ovat niin korkealla, että edes yksiöön muuttaminen lapsen kanssa miehen työharjoittelun ajaksi ei olisi jättänyt meitä plussan puolelle, sillä toinen asunto olisi ollut lisäksi pakko hankkia. Joten... Mies pakettiin ja töihin ja asuntoa etsimään ja me taaperon kanssa pakataan tavarat sillä aikaa. Kuulostaa hyvältä suunnitelmalta vai mitä?

Siis ei ssssssssssaaaaaaaaaatana. Älkää ikinä koskaan tehkö sitä virhettä, että alatte tekemään muuttoa kaksin taaperon kanssa. Varsinkaan jos avunsaanti joko pakkaamiseen tai lapsen vahtimiseen on ihan mahdotonta. Onneksi meillä kävi tuuri ja sain kerran kaverin katsomaan lapsen perään, jotta sain varaston lähes tyhjennettyä, sekä saatiin kotipalvelu avuksi kerran viikossa, jotta sain pakattua ja hoidettua ADHD-lääkityksen kuntoon (tästä lisää myöhemmin).

Mutta takaisin taaperon kanssa pakkaamiseen. Ei. Never. Älä edes ajattele, että "siinäpäs minulla onkin reipas ja ihana pikku apuri", sillä siinä vaiheessa kun taapero kyllästyy, on helvetti irti. Samaa vauhtia mitä saat pakattua, on toisaalla purettu kaksinverroin. Kun tarvitset kahta kättä, taapero pitää huolen siitä, että tarvitsee juuri silloin syliä, eikä viihdytä repussa, joten häntä on kannettava ja tehtävä yhdellä kädellä/jaloilla/perseellä/en tiiä, koska vaihtoehtona ei ole olla tekemättä. Lisämaustetta tähän rumbaan toi se, että taaperon päiväunille nukutus kestää joskus tunninkin ja/tai lapsi nukkuu kantorepussa, mutta vain jos kävelet, etkä tee mitään muuta, sekä se, että opettelin samalla tekemään itse ruokaa, sillä se on meillä ollut miehen heiniä _aina_.

Iso kiitos miehelle, että hoitaa ruokapuolen. Jos totta puhutaan, niin jos ei olis lapsen takia ollut pakko tehdä ruokaa, olisin menneen kuukauden varmaan elellyt vaan roiskeläpillä, vönerillä ja linssisipseillä!
Eli isin keittiö on kodin sydän ❤

Jos ihan välttämättä haluaa kuitenkin hoitaa pre-muuton (metatyö tulevaa asuntoa sekä arkea varten) ja pakkaamisen taaperon kanssa, niin kannattaa laittaa vaikka rappuun lappu, jossa pyytää anteeksi asunnosta kuuluvaa kiroilua ja mainitsee, että jos häiritsee, niin avuksi saa mielellään tulla. Siis voi apua, voin vaan kuvitella miltä sotatantereelta meidän pakkailu on kuulostanut.

Kuukauden "yksinhuoltajuudessa" oli paljon hyvääkin. Asennoiduin nopeasti siihen, että on pärjättävä yksin (ja samalla tietysti kuunneltava jaksamistaan!), niin joka ilta sain enemmän ja enemmän itsevarmuutta siihen, että pystyn hoitamaan arkea myös yksin ja pärjään hyvin. Tokikin miestä oli kova ikävä sekä minulla että pojalla ja helpottaahan se arkikin, kun on toinen vanhempi siinä läsnä, mutta itsetuntoni kannalta kuitenkin koen, että hetken "yksin" olo oli vaan hyväksi. En ole enää yhtä epävarma olemassaolostani tai kyvykkyydestäni olemaan äiti. Minähän olen ihan super upea tyyppi!!

Välillä on pinna kireällä ja välillä nauretaan koko päivä, mutta sitä se elämä on. Parasta ja paskinta vuorotellen, milloin isolla ja milloin pienellä kauhalla heitettynä.

Seuraava askel on tutustua kunnolla uuteen kaupunkiin ja alkuvuodesta alkaa katselemaan opintomahdollisuuksia, kunhan selviää jäädäänkö tänne vai vaihtuuko maisemat.

tiistai 16. lokakuuta 2018

Kunnossa ollaan!

On ollut vähän hektinen pari kuukautta, niin palailen blogin pariin kunhan reissusta kotiudun.
Anteeksi kun katosin ❤

torstai 18. kesäkuuta 2015

Lapsettomuussymbolini ja muuttohässäkkää

Saatiin muutto tehtyä suhteellisen kivuttomasti. Isomman kuorman lisäksi piti tehdä muutama kiekka henkilöautolla ja silti osa tavaroista jäi vielä väliaikaisvarastoon. Viikon sisään kilometrejä kertyi reippaasti yli tuhat, joten taidetaan tälläkertaa viettää juhannus tutustumalla uuden paikkakunnan antimiin.

 Tämän viikon suunnitelmiin kuuluu vielä yhteydenotto futisseuraan, jonne toivottavasti pääsen pelaamaan. Kentälle on jo kauhea hinku vaikka postmuuttoväsymys on pahimmillaan.

Jottei muutto itsessään olisi ollut tarpeeksi rankka, niin kehoni päätti yllättää minut lyhentämällä kiertoni 27 päivään sekä aloittamaan uuden kierron juuri muuttomme hektisimmäksi ajaksi.

Onneksi sentään huomasin liikkumisen helpottavan kipuja, ettei tarvinnut koko muuttoa sysätä toisen vastuulle. Olin jopa kiltti hermoja raastavista kipukohtauksista huolimatta (välttyivätpä muuttomiehet pahimmilta tunteenpurkauksilta, kaiken energian mennessä kipujen nujertamiseen... Ja ehkä vähän peittelyynkin).

 Simpukka ry:n sivuilla on lähiaikoina ollut puhetta lapsettomuussymboleista. Omani on bolakoru (tai vaihtoehtoisesti komsiopallo, kuinka vain).

Sain käsintehdyn kaunokaiseni kaksi viikkoa sitten ja pidän sitä päivittäin tuomassa minulle toivoa helinällään.


Koruni on tehnyt tuleva korumuotoilija Laura Annika. Korusta löytyy lisätietoja hänen blogistaan.




Löytyykö Teiltä jotain lapsettomuussymbolia esimerkiksi korua tai tatuointia tai oletteko suunnitelleet sellaisen hankkimista?

perjantai 29. toukokuuta 2015

Ei Cushingin oireyhtymää!!

Kun lääkärin soittoa ei vielä alkuviikollakaan kuulunut, päätin soitella poliklinikalle päin. Sieltä kerrottiin kirjeeseen sattuneen virhe. Lääkärin ei ollutkaan tarkoitus soittaa, vaan tulkita tuolloin vain tulokset, jotka saisin kirjeitse kotiin.

Tulokset olivat mieltä ylentävät:
Deksametasonivaste normaalin rajoissa, samoin IGF1.
Prolaktiini pysyttelee mukavasti alhaalla, mikä luultavasti tarkoittaa mikroadenooman kutistumista. Magneettikuvaus on tehtävä vuoden sisään, jotta nähdään onko se adenooma kutistunut vai ei. Hyvin näyttää siis menevän!

Lääkeannostus pysyy ennallaan. Sydäntä ei tutkita vaikka lääkitystä jatketaan, mikä aiheuttaa hieman päänvaivaa sukurasitteiden takia, mutta uskon kuitenkin vakaasti tämän endokrinologin osaavan työnsä erityisen hyvin.

Kirjoittelen kesä-heinäkuun aikana luultavasti hieman hitaampaan tahtiin, koska meillä on reissua ja muutto toiselle paikkakunnalle. Älkää kuitenkaan kadotko rakkaat!