Olen sitä mieltä ettei ketään pidä tuomita ulkonäön perusteella. Ennen raskautta sanoin ja ajattelin että aivan sama tuleeko lapsen mukana sata kiloa ja miljoona arpea. Sain syliini ihanan pienen ihmisen, mutta en tunne olevani enää oma itseni. Sektioarpi muistuttaa edelleen itsestään kivuliaasti. En ole ottanut paineita pudottaa "vauvakiloja", joita kertyi kokonaisuudessaan 19 ja vatsa on palautunut jonkinverran ihan itsestään. Painan tällä hetkellä suunnilleen saman verran kuin raskausviikolla 33 ja vatsani edelleen luonnollisesti pömpöttää. Mutta...
Samalla tuomitsen itseni. En ole yhtään sinut vatsani uuden muodon kanssa. Sektioarpi on pelkkä leveä kuoppa minkä päällä uusi vatsani istuu. Silittäessä vatsa liikkuu käden mukana ja yhtäkkiä tulee kieleke johon vatsa loppuu ja käsi putoaa. Osassa kohdin vatsaa tunto on lähes olematonta ja toiselta kohtaa tekisi mieli hypätä pois kosketuksen alta. Se ei tunnu omalta. "Uuden" vatsani arpiarmeija ei haittaa pätkän vertaa, mutta tämä uusi muoto ahdistaa. Olisiko palautuminen helpompaa ilman arpea, että koko "maharöllykkä" saisi olla vapaana ja palautua omaan tahtiinsa? Nyt tuo arpi näyttää ja tuntuu vievän ison osan siitä tilasta minne tämän röllykän pitäisi palautua. Onko kellä kokemuksia sektion jälkeisestä palautumisesta? Jääkö tuohon arven yläpuolelle sellainen "nahkakieleke" loppuiäksi?
Sektion jälkeen on mulla palautuminen kestänyt 1.5v vatsalihasten erkauman takia, eli pitkään näytti siltä että olisin raskaana ��. Kipuili myös eri asennoissa. Kannattaa alkaa jumpata syviä vatsalihaksia jos erkaumaa ei ole. Jos on erkauma niin kannattaa etsiä infoa mitä liikkeitä voi alkaa pikku hiljaa tekemään ja mitä ei saa tehdä ettei erkauma pahene. Nahkakieleke alkoi jumpan ja 15kg laihtumisen myötä lähteä. Ja niin painoa tuli myös 20kg. Pitkään ärsytti kun tuntui että muut äidit palautui välittömästi muutama kuukausi synnytyksen jälkeen. Näin jälkikäteen ajateltuna söin kyllä ihan liikaa vauvan saannin jälkeen kun oli isompiin määriin tottunut raskausaikana. �� Tsemppiä!
VastaaPoistaMiulla ei kyllä erkaumaa ollu kun joku ehkä sormen levynen. Suoria istumaannousuja ja äkillisiä kiertoja piti koittaa vähän kahella ottaa rennommin ja vatsoja ymmärtääkseni sai alkaa tekemään vasta vuoden päästä sektiosta. Ite en ees pysty, kun tekee kipeetä jo vahinkovatsat kun vauvan kanssa riehuu :P
PoistaVoisitkohan näyttää arpea esim. neuvolassa/ terveyskeskuksessa ja kysyä, onko ihan asiaankuuluvan näköinen? Kuulostaa, että voisi olla tarvetta korjata sitä kirurgisesti, ehkä ei ole ihan asianmukaisesti ommeltu kiinni? Tai arpeutumisessa mennyt jotain pieleen. Tämä on vain arvailua, näkemättä ei voi tietää, mutta jos on huonosti ommeltu tai arpeutunut, niin et voi kyllä tilannetta täysin itse korjata vain jumppaamalla.
VastaaPoistaEikä pidä potea mitään huonoa omaatuntoa, että haluaa kroppansa takaisin, ei se ole pinnallisuutta. Varovasti jumppailujen kanssa, ainakaan perinteisiä istumaannousuja ei varmaan kannata alkaa heti tekemään, jos erkaumaa vielä jäljellä.
Arpi itsessään on ihan siistin näköinen eikä punoitakaan enää ellei siihen hierrä vaikka housunkaulus. Miulle on sanottu että tuota arpea pitäis hieroa ja nypplä ja venytellä, mut hyi että kun ahdistaa jo ajatus pelkästä arven silityksestäkin. Mitenkähän sitä sitte uskaltaisi lähteä enempää ronkkimaan 🙈 Eikä kukaan hoitohenkilöstöön kuuluva ole maininnut tällaisesta sanaakaan, niin sitä suuremmalla syyllä olen jättänyt arven omiin oloihinsa :D Erkaumaa ei juurikaan ollut, mutta tuntuu että jotain hämminkiä tuossa arvenseudulla on. Tuntokin on mitä on, jos on.
PoistaMulla oli myös sektioarpi tunnoton noin vuoden. Malttia vain kyllä se oma kroppa sieltä palautuu. Kaikki ei vain todellakaan palaudu heti eikä edes vuodessa vaikka ei olisi mitään isoja erkaumia ym. Ruokavalion muutos ja liikkuminen auttoi itsellä. Tosin näitä jaksoin vaunulenkkejä lukuunottamatta alkaa tehdä vasta kun suuritarpeinen ei pitkiä päiväunia nukkuva (max 20-30min kerralla) vauva oli jo 1v.
VastaaPoistaMiulla on vegaaninen ruokavalio, et ei tarvis muutosta tehä muuten kun vaan sipsarisafkaa vähän harvemmin :D Eli sipsit jättäis kauppaan. Tosin tästä jo miehelle sanoin, kun en muutenkaan oo mikään karkin/sipsin syöjä ja sit raskausaikana pahoinvointiin autto sipsit niin niitä tuli syötyä ja se jäi sitten päälle vielä lapsen syntymän jälkeen. Nyt siis en oo pariin viikkoon enää ostanut sipsejä niin vatsan lisäksi lompakkokin kiittää :D
Poista