Taas kerran minä teen liudan negatiivisia testejä ja tuijotan niitä päivästä toiseen, _jos_ sattuisi se toinen viiva ilmestymään edes yhteen.
 |
| Kuva Googlesta. |
Itkettää ja vituttaa jo nyt, vaikka vasta huomenna on hCG-verikoe. En vain tahtoisi kuulla ääneen sitä jopa säälivää "testitulos on negatiivinen" lausetta. Voisipa joku muu kuulla ja käsitellä sen minun puolestani. Kuulla kaikki ne epätoivoiset ajatukset, joilla itseäni soimaan kun ei taaskaan tärpännyt. Joku muu voisi lähteä puolestani sukuloimaan pääsiäislomaksi, jotta minä voisin kissan kanssa rauhassa lukittautua vessaan sekä koittaa huutaa tämän kivun pois.
Miten helvetissä kävi näin? Mihin saakka meidän polku vie? Jos saan itse sanoa, niin on kyllä helvetin paska polku. Nousseita juuria ja liukumiinamutaa pullollaan. Välillä harmittaa, että tästä meidän polulta on hyvät näkymät rannalle. Edes silmien sulkeminen ei estä sitä suhinaa, mikä kuuluu kun aalto seuraa toistaan. Päätyykö meidän polku koskaan tuonne rantaan? Kerääkö aalto meidät sieltä mukaansa?
Voi kurja. :( Yritetäänkö seuraavaan kiertoon uutta inssiä?
VastaaPoistaHyvin kyllä kirjoitit, musta on monesti tuntunut siltä, kuin olis näkymätön seinä tai kalterit lapsellisten&raskaana olevien ja mun välissä, kun esimerkiksi kaupassa näitä perheitä näkee. Tuntuu et on niin eristetty siitä maailmasta. Mutta tuo ranta on hyvin kuvattu. Sitä vain lipuu siellä aallokossa niinkuin jollain kehnolla ja lössöllä uimapatjalla ja yrittää pysyä kyydissä aallokossa. Välillä on tyyntä ja välillä taas isommat aallot, mutta pinnalla on pysyttävä.
Voimia <3
Itketti, mutta nauratti myös vähän tuo "on kyllä helvetin paska polku". :D :P Voimia polullenne! <3
VastaaPoista