Olen törmännyt useamman kerran tilanteeseen, missä minulta pyydetään anteeksi raskautumista tai pelkoa raskautumisesta tai jopa ajatuksia abortista.
Ei minulta tarvitse pyytää anteeksi asioita ja tilanteita joissa olette tai saatatte joskus olla. Te teette niin kuin teidän elämäntilanteeseenne parhaiten sopii.
Se mitä minun päässäni liikkuu, voi olla mitä vain maan ja taivaan väliltä, mutta noin 98% ajasta sanon kyllä suoraan miltä minusta tuntuu.
Siltikään se miltä minusta tuntuu EI saa vaikuttaa siihen, mitä sinä mahdollisesti teet tai olet tekemättä. Vaikka sinua voi pelottaa kertoa minulle jotain, koska pelkäät että minusta tuntuu pahalta niin kerro silti. Voi olla että reaktioni onkin jotain aivan muuta.
Voin olla katkera joistain asioista, mutta olen oppinut käymään tilanteita läpi niin, että yritän ajatella asioita sinun näkökulmastasi ja elämäntilanteeseesi sopien niillä tiedoilla jotka olet minun kanssani jakanut. Lakkaa pyytämästä anteeksi, sillä sinä elät elämääsi ei kukaan muu.
Minä voin vain olla kiitollinen siitä, että olen saanut sinut osaksi elämääni.
Siis kiitos - ei anteeksi.
Ihan samaa mieltä. Mua satuttaa tai loukkaa kai paremman sanan puutteesta se,että mulle ei kerrota...
VastaaPoistaNiinpä.. Mutta sitten ei tahdo kuitenkaan asettaa itseänsä myöskään sellaiseen asemaan että kaikilla olisi _velvollisuus_ kertoa miulle kaikki raskausjutut ja muut heti kun mahdollista. Siis meinaan tyyliin kaikki siskon kaverin serkun kaimat yms.. :D Ja jotkuthan haluaa muutenkin pitää raskauden salassa tyyliin kaikilta. Niin miks sitten pitäis lapsettomalle kertoa heti jos ei muillekkaan? Onpahan lyhempi aika surkutella.. ehkä?
PoistaMyös samaa mieltä! Pahemmalta tuntuu, kun kerrotaan esim. raskautumisesta vasta myöhemmin kuin muille, koska ei "uskallettu" kertoa. Sillon tekis mieli huutaa, että tottakai mulle uskaltaa kertoa!
VastaaPoistaJoo siis kyllä samaa mieltä, että ei tarvii ns. suojella kyllä miltään. Sillon vaan samalla kertoo kun muillekkin, jos ees kertoa haluaa :)
Poista