Se on taas se aika kuukaudesta, kun joutuu jännittämään progesteronikokeen tulosta. Keho tuntuu kyllä jo valmistautuvan seuraavaa kiertoa varten. Alavatsaa kuumottaa ja kramppaa ja minä pillitän silmät päästäni Arttu Wiskarin SuomiLOVE-esityksen, Celine Dionin hedelmöityshoitojen ja Alan Rickmanin kuoleman takia. Pillitän ehkä jonkin verran myös kylmän ja väärin täytetyn pitsan takia.
Saan pohtia pääni puhki, alkaako uusi kierto nyt vai heti vai ensiviikolla, kun ei tästä paskasta ota selvää vaikka kuinka monta kiertoa on seurannut ja merkannut ylös. Tässäkin kuussa käytin raskauslaskuria selvittääkseni lasketun ajan. Siitä on tainnut tulla jonkinlainen tapa, kun elää näissä pienissä sykleissään.
Joka kerta uuden kierron alkaessa, mietin miten helvetin myrkyllinen tuo minun kohtuni oikein on, kun sinne ei mikään kiinnity?! Ei nuo munakoneet taida aiheuttaa mitään muuta kuin kipua. Olen niin kyllästynyt tähän! Ja mikä hauskinta: Me ollaan yritetty vasta niin vähän aikaa että ihan nolottaa nämä purkaukset, kun jollain on aina joku asia huonommin. Koen kuitenkin olevani oikeutettu omiin tunteisiini. Minun kehoni on rikki.
Joko siis voisin siirtyä seuraavaan kiertoon ja kuopata taas nämä turhat alitajuntaiset toiveet raskautumisesta? Kohdata pelon ja menetyksen tunteet kahdenkymmenennenyhden kerran peräkkäin ja jatkaa elämääni (millainen se sitten onkin)? Voisinko elää loppuelämäni nousematta sängystä? Maailma tuntuu olevan taas niin kaukana. Täällä minä taas olen pimeässä.
Niinhän se on, että aina jollain on asiat huonommin ja jos niin ajattelee, niin ei saisi koskaan olla paha mieli. Me ollaan yritetty reilu vuosi ja vaikka se jollekin on lyhyt aika, niin kyllä se minusta on tuntunut pitkältä. Toiset raskautuu muutaman kuukauden jälkeen, niin siihen nähden kyllä meillä molemmilla saa olla vähän paha mieli välillä ihan luvan kanssa. :D
VastaaPoistaMulla on muuten sama tapa, katsoa joka kuu laskurilla, että milloin olisi laskettu-aika ja milloin on 12 viikkoa täynnä. :D Silloin, kun alettiin yrittämään toivoin kauheasti et saataisiin jouluvauva. Tosi kummallista, että jos nyt parin kuukauden päästä tulisi raskaaksi, voisi taas olla mahdollisuus saada se.
Tsemppiä! :)
t. Mustikka
Koitan kovasti kitkeä tuota pinttynyttä tapaa pois, mutta ei ole vielä onnistunut. Tulee vaan surkeampi mieli jokakerta :( No mutta eiköhän tämä tästä vielä iloksi muutu.. :)
PoistaTsemppiä myös sinne!