Harrastuksena kontaktilaji

Enkä nyt tarkoita mitään nettitreffikontaktijuttuja "hahaha"! Löysin nimittäin amerikkalaisen jalkapallon pari kuukautta sitten!

kuva: uthinkido.com

Alusta lähtien minua on jännittänyt aina kierron puolivälistä lähtien raskauden mahdollisuus. Olen miettinyt; Onko haitallista olla vastaanottamassa iskuja ja lennellä pitkin lattioita, jos onkin jo raskautunut eikä se vain vielä testissä näy? Ei siis sillä että olisin tähänkään päivään mennessä vielä raskautunut, mutta kai ymmärrätte mitä tarkoitan?

Meillä on harjoitukset kahdesti viikossa ja se aika mikä on toisen ja ensimmäisen treenin välissä, menee raskaustesteillä testaillessa. Tästä asiasta on siis muotoutunut kunnon päähänpinttymä. Kyllähän Eva Wahlströmkin onnistui raskautumaan ja jäämään tauolle nyrkkeilykehästä, niin kai se pitäisi itseltäkin onnistua jos sen aika tulee? Mistään ei oikein ole löytynyt neuvoja kuinka yhdistää raskautuminen ja jatkuva altistuminen ryminälle.

Meidän sekalaisesta seurueesta on alkanut muotoutumaan joukkue. Muutama porukasta tietääkin meidän taipaleesta jo ja omanlaistaan vertaistukea on ollut saatavilla. Tämä laji itsessäänkin on jo aikamoista terapiaa! En silti tahtoisi huoleni heijastuvan treeneihin ja niissä suoriutumiseen (tosin viimetreenit huhhuh mikä *tutus), enkä haluaisi selitellä poissaolojani, jos vaikka hoidot joskus alkaisivat.
Jos kuitenkin raskaudun ja joudun siksi jäämään heti alussa pois treeneistä, kuinka tekisin sen ilman, että paljastaisin suoraan olevani raskaana?

Onko teillä jollain samanlainen dilemma menossa?

Onko täällä kontaktilajin harrastajia, jotka ovat tässä tilanteessa olleet?

Kuinka olette yhdistäneet raskaushaaveet ja kontaktilajin?

Puhetta ystävyydestä ja tulevasta

Deksametasoni- ja IGF-kokeet ovat nyt takana. Seuraava kuukausi meneekin tuloksia odotellessa. Jännittää eikä tule uni, vaikka jatkuva väsymys vaivaa.

En olisi koskaan uskonut etsiväni sisätautien poliklinikalta apua lapsitoiveeseen, mutta niin siinä kuitenkin vain kävi. Naistentautien puolelta on turha odottaa mitään ennen syksyä, joten siihen asti olen ainoastaan sisujen asiakkaana. On vaan koetettava pitää yllä positiivinen ja avoin asenne ja koettaa nauttia kesästä.

Tänään nollasin ajatuksiani lajitellessani ystäväni kanssa hänen tulevan lapsensa vaatteita. Pienet sukat ja tossut veivät sydämeni mennessään, enkä malta odottaa sitä hetkeä kun pääsen tutustumaan ystäväpiirimme nuorimpaan tulokkaaseen.

Olen erittäin kateellinen ystäväni raskaudesta, mutta myös todella onnellinen hänen puolestaan. On ihanaa, kun hän tavallaan ymmärtää mitä käyn läpi sekä koetan ymmärtää häntä parhaani mukaan. Aina ei ole helppoa, mutta kuten kaikissa ihmissuhteissa, tässäkin täytyy osata ottaa aikaa myös itselleen ja omille ajatuksilleen.

Onko teillä tullut ystävyyteen kompastuskiviä tai onko ystävyyteenne katkennut oman tai ystäväsi raskauden vuoksi?

tai kenties...

Onko ystävyytenne parantunut raskauden myötä?

Lapsettomien lauantai lähestyy

Vuosi sitten maalailin mielessäni kuvia, kuinka tämän vuoden äitienpäivänä heräisin mieheni tuomaan aamupalaan ja onnentoivotuksiin. Heräisin hitaasti, minkä jälkeen menisin työntelemään reippaana lastenvaunuja pihalle aurinkoon.

Puoli vuotta sitten maalailin mielessäni kuvia, kuinka tämän vuoden äitienpäivänä heräisin hitaasti ja mieheni silittelisi kasvanutta vatsaani.

Kaksi kuukautta sitten maalailin mielessäni kuvia, kuinka voisin nukkua äitienpäivän yli tänä vuonna.

Olen koettanut sulkea korvani kevään aikana kaikilta mainoksilta, joissa mainitaan raskaus, imetys tai äitienpäivä. Olen koettanut olla katsomatta television mainoksia, joissa kerrotaan mistä ihmisen elinaika koostuu ja kuinka koko elämä tapahtuu vain siinä välissä. On vaan tehnyt mieli huutaa. Eikö tuon mainoksen rinnalla voisi näyttää jotain "vaihtoehtoisen" elämän kulkuun liittyvää?

Kaikille ei koskaan tule omaa perhettä. On ihmisiä, joista ei tule isiä eikä äitiä. Osa joutuu ratkaisemaan, kuinka elää loppuelämä kaksin tai yksin. Jos jotain voisin sanoa mainostajille, niin sen, että vaikka me tahattomasti lapsettomat emme ole teistä suurimman osan kohderyhmä. me olemme silti kohderyhmä ja meitä on useita. Meillä on televisiot, radiot ja internet. Täällä ollaan hei! Mitä annettavaa teillä on meille?

Olen suosiolla pitänyt juhlapyhien ympärillä taukoa sosiaalisen median (kuten Facebook) käytöstä, jotta en aiheuttaisi itselleni mielipahaa tai aiheuttaisi sitä kellekään muulle. Nyt kuitenkin mainosten kyllästämänä sisuunnuin ja päätin että tälläkertaa en tee niin, sillä aion viettää Lapsettomien lauantaita!

Lapsettomien lauantaita viettämällä tehdään lapsettomuutta näkyväksi ja muistutetaan ihmisiä siitä, ettei vanhemmuus ole itsestäänselvyys. Tilaisuutta vietetään tänä vuonna jo 22. kerran. Lapsettomien lauantaita edeltää Simpukka-viikko (4.5.-9.5.), minkä tapahtumiin voi osallistua mm. Jyväskylässä, Tampereella ja Helsingissä.

Lisäinfoa Simpukka-viikon tapahtumista ja Lapsettomien lauantaista löydät täältä.


Koska en ole viettänyt Lapsettomien lauantaita aiemmin, en oikein tiedä kuinka sitä tulisi viettää. Ostanko itselleni kukkia ja leivon? Pelaanko miehen kanssa videopelejä viikonlopun yli? Poltanko kynttilää ja muistan meitä kaikkia lapsettomia rukouksessa? Teenkö someprofiiliini kuvan, jossa toivotan kaikille hyvää Lapsettomien lauantaita?

Kuinka te olette viettäneet tai aiotte viettää Lapsettomien lauantaita?