Keväästä selviäminen ja ADHD

Mukavaa aikaa tämä kevät. Joka vuosi näihin aikoihin tuonne sydämen perukoille kerääntyy kamala, painava musta möykky. Rautalangoista kiertynyt pölypallo, mikä pitää avata ennenkuin sen voi imuroida. Jokavuosi aina uudelleen.

Pahin ahdistus taitaa olla takanapäin. Aurinko auttaa, ja tietysti keskustelu puolison kanssa ja Kriisikeskus siinä sivussa. Päässä jätättää ja sanat unohtuvat.

Olen käynyt nyt vuoden alusta nepsyvalmentajalla, mutta aika on mennyt lähinnä muiden solmujen ratkomiseen, vaikka siellä pitäisi keskittyä siihen miten saisin arjesta jouhevampaa. Pitäisi aloittaa adhd-lääkitys uudelleen kuuden vuoden tauon jälkeen, mutta se on niin kallis ettei minulla ole siihen varaa. Tilannetta ei auta se, että lääkäri painottaa, ettei nepsyvalmennuksesta ole hyötyä, jos lääke ei ole käytössä ja että juuri  kotihoidontuelle siirryttyäni tuloni putosivat yli 133 euroa kuukaudessa. Kuukauden lääkkeet ovat +200€/pkt. Kun rahaa ei ollt vanhempainrahakaudellakaan, niin miten sitä nyt olisi mystisesti tullut lisää. Lääkärin painostukseen vastasin, että en ole lääkevastainen vaan lääke olisi kyllä käytössä jos siihen vain olisi laittaa rahaa. Tämä oli nyt kolmas hoitoneuvottelukerta, kun käymme taistelua samasta asiasta.

Ostin pojalle uudet rattaat helmikuussa, kun olin saanut säästettyä niihin rahaa. Ne maksoivat satasen enemmän mitä kuukauden lääkepaketti. Säästin yli puoli vuotta. Voisinhan säästää lääkkeitäkin varten, mutta siihen menisi monikertainen aika ja lääkkeiden osto pitäisi ajoittaa alkuvuoteen, jotta saisi omavastuun sekä lääkekaton täyteen ja saisi loppuvuoden lääkkeet halvemmalla... Jotta saa taas aikaa säästää seuraaviin lääkkeisiin. Ei ei ei. Tähänkin mennessä ollaan elossa pysytty ja saatu arki jotenkuten pyörimään viimeiset kuusi vuotta, niin olkoot. Tarpeeksi ahtaalla tässä ollaan talouden saralla muutenkin ja nuukailemalla saan edes hieman "vapautta", eli senttejä ei tarvitse ihan joka kauppareissulla laskea :D

Tuosta tulikin mieleen jakaa hyvä vinkki köyhän kauppareissulle: Pyöristä aina ylempään euroon! Esimerkiksi. jos Kurkku maksaa 1,04€, laske se kahdeksi euroksi. Voin kertoa, että kassalla on iloinen yllätys vastassa <3 Jos (kun) on tietty kauppabudjetti, niin tuolla laskukaavalla osa ostoslistan tavaroista pitää ehkä jättää kauppaan, MUTTA ainakin meillä listalla on usein sellaisiakin asioita, joiden hankinnalla ei ole tulenpalava kiire, joten ne voi jättää huoletta seuraavaan kertaan tai kokonaan hankkimatta.

Mitä mieltä olette lääkitykseen painostamisesta taloudellisen romahduksen uhalla, vaikka lääkityksen syy ei ole henkeäuhkaava?

Oma vika

Olen pitkään miettinyt, miten hyvätuloisten raha-asioista on hyväksyttävää puhua ja ruotia niitä, mutta kun on kyse vähempituloisen rahoista, vaietaan tai sanotaan korkeintaan että oma vika? Omalla kohdalla on ollut tilanteita, että tili on ollut miinuksella ja on pitänyt miettiä pää puhki kuinka saada laskut maksettua ja ruokaa pöytään. No.. oma vika, kun tein heräteostoksen/maksoin ylimääräistä lainanlyhennystä enemmän kuin piti/kävin ulkona syömässä/tilasin pitsan/kävin lääkkeet apteekista. Omat tilinylitykset ovat siis olleet lähes poikkeuksetta aivan omasta laskupään oikosuluista johtuvia. Hupsis.

Tänään en ole vuoteen ylittänyt katettani ja tili on pysynyt pkussan puolella. Parikymppiä tai pari senttiä, mutta plussalla kuitenkin!

Opiskelujen aikana piti ottaa opintolainaa, ja tarjota kaikille kierros baarissa, ajaa taksilla ja riekkua paikasta toiseen ja ostella kalliita tavaroita, joita ei paria kertaa enempää tullut käytettyä. Kirpalle, kaverille tai roskiin. Eihän sitä lainaa tarvitse maksaa takaisin kuin vasta vanhana. Sitten erosin.

Toisen lainan kohdalla, vuosi ensimmäisestä lainasta, olin jo hieman viisaampi ja hankin auton, sekä aloitin ensimmäisen lainan takaisinmaksun.

Menin naimisiin, valmistuin ja menin töihin. Ensimmäiset palkat menivät tavaraan, autoihin ja illanviettoihin. Sitten kyllästyin. Aloin mielummin viettämään aikaa kotona tai ratintakana, rahaa meni bensaan. Tulot olivat säännölliset, mutta rahat menivät hupsis vain jonnekin. Verhoihin, kasveihin, lankoihin, vaatteisiin you name it, en edes tiedä mihin.

Otin opintolainojen päälle kulutusluoton, koska työssäkäyvänä tarvitsin "aikuisten auton". Mielummin vielä isofixillä, jotta saa lastenistuimet. Maksoin minimimäärät lainojenlyhennyksistä.

Terveys alkoi reistailemaan, eikä lastakaan kuulunut. Aloin uupua, vaihdoin työpaikkaa ja aloin miettimään uutta ammattia. Mieskin uupui ja tuli sauma muuttaa ja aloittaa puhtaalta pöydältä.

Saatiin asunto toiselta paikkakunnalta, eikä kummallakaan ollut täällä lähes mitään kontakteja. Pääsin töihin ja mies pääsi kouluun. Myin autoni. Oma työ oli ahdistavaa ja kuluttavaa (pakkomyyntiä puhelimessa) ja seuraavan päivän töihinmeno itketti jo edellisenä iltana. Irtisanouduin ja sain kolmen kuukauden karenssin. Sain onneksi apua terveysongelmiin, vaikka jouduin pyytämään apua vuokraan, laskuihin ja lääkärikäynteihin.

Asiat alkoivat selkeytyä. Jäin sairaslomalle ja puolen vuoden jälkeen sain hyväksytyn päätöksen ammatillisen uudelleenkouluttautumisen aloittamisesta. Toinen inseminaatio onnistui ja raskauduin. Sairasloma loppui, olin muutaman kuukauden työttömänä ja hankin tietoa koulutusmahdollisuuksista tulevaa varten ja jäin äitiyslomalle. Hupsis.

Kahdeksan vuotta hyvin tiivistettynä. Olen kerran hakenut toimeentulotukea sitä kuitenkaan saamatta. Sen sijaan pankkitietoni vuodettiin ulkopuoliselle ja sain kirjallisen anteeksipyynnön sosiaalitoimen johtajalta.

Suurimman osan viimeisistä kahdeksasta vuodesta olen siis ollut opiskelija, työtön tai vanhempainvapaalla ja tuona aikana olen maksanu suurimman osan lainoistani. Kulutusluoton eli autoluoton sain maksettua noin kaksi vuotta sen ottamisesta. Toinen opintolaina on tällä menolla maksettu vuoden päästä pois. Kokonaisuudessaan minulla on ollut lainaa n. 13 tuhatta euroa ja vuosi sitten saavutin puolivälin, eli olin maksanut kaikesta ottamastani lainasta puolet pois.

Lainamäärä voi kokonaisuudessaan kuulostaa pieneltä ja esimerkiksi asuntolainoihin verrattuna se onkin pieni summa. Mutta silti! Niistä monista kituuttelukuukausista, leipäjonossa seisomisesta ja vanhempien avun pyytämisestä huolimatta olen aivan saatanan ylpeä itsestäni ja siitä, että olen pystynyt tähän. Olen käyttänyt vähintään puolet kahdesta edellisestä veronpalautuksesta lainojenmaksuun ja se on helpottanut kuukausittaista "kituuttamista" jo paljon. Varsinkin, kun kahden edellisen vuoden veronalaiset tulot olivat n. 8600€ ja kohta kahdeksan kuukautta on ollut maksettavana myös lapsen "menot".
Laskut maksetaan ajallaan, osamaksuja ei ole ja luottotiedot ovat kunnossa.

Vähätuloisena mietin, että kaikkien lainojen otto oli oma vikani. Otin ne koska halusin ja siihen tarjoutui mahdollisuus. En ymmärtänyt rahan arvoa. Päätin opiskella ja olla vähätuloinen. En päättänyt sairastua, enkä joutua työttömäksi ja olla vähätuloinen. Päätin perustaa perheen, käyttää säästöni hoitojen polimaksuihin ja lääkkeisiin. Päätin jäädä lapsen kanssa kotiin ja jäädä vähätuloiseksi vielä pariksi vuodeksi. Pakollisten menojen jälkeen rahaa jää sen verran, että ei tarvitse menettää yöunia, muttei juhliakaan.

Kaikesta huolimatta minulla on ihana perhe, katto pään päällä, sähköä ja ruokaa. Saan lapselle lahjoituksena vaatteita ja lahjoitan ne eteenpäin (jos ei lasketa niitä, mitä haluan säilyttää). En käy oikein missään, enkä osta oikeastaan muuta kuin ruokaa, vaippoja ja vessapaperia ja elämä on silti suurimmalta osin ihan jees.

Oon elossa ja uskon, että tämä tilanne on vain väliaikaista ja rahatilanne vielä kohenee! Kaikki järjestyy tavalla tai toisella.

Välillä on tylsää, mutta hei. Se on ainakin ihan oma vika.

Hyvä paha raha

Olen nyt muutamia kuukausia selannut Pinterestiä säästövinkkien toivossa. Blogi blogin perään kertoo "näitä lakkasin ostamasta ja säästin" sekä "näin tekemällä maksoin 100 tonnia lainaa kuukaudessa". Tosi innostavaa, osa onneksi jopa huumorilla tehty. Vinkkejä etsiessä vain turhauttaa, kun suurin osa on jo käytössä tai ei muutenkaan kuulu osaksi omaa elämää. Monissa esimerkiksi vinkataan lopettamaan noutokahvin juonti, lopettaa talouspaperien osto ja vaihtaa shampoot markettimerkkiin. Ei auta, kun en käytä. Jätä käymättä kampaajalla ja laita itse kyntesi. Ei osu ei.

Pääsen keskustelemaan meidän taloudellisesta tilanteesta jonkun sosiaali-ihmisen kanssa ja katsotaan mitä tälle tilanteelle voitaisiin nyt tehdä ennen kotihoidontuen alkua. Huh. Toivottavasti siitä olisi apua.

Pariviikkoa aikaa tehdä selkeä paperi, missä näkyy tulot ja menot, sekä laskea tulevat tulot kht:en alusta eteenpäin. Onneksi noita raapustuksia riittää, niin ei tarvitse muuta kuin kirjoittaa puhtaaksi.

Onko teillä vinkkejä säästämiseen?

Tällä hetkellä meillä on varmaan jonkun mielestä suht askeettista:
- halvin hyvä asunto
- ruisjauhot shampoon tilalla (on aika halbaa ostaa 5kg säkki jauhoja vs. 750ml shampoota)
- palasaippuat käsille ja suihkuun
- ei meikkejä
- ei kampaajaa/hiustenvärjäystä tai -leikkausta
- ei autoa
- ruokakustannukset minimissä
- rattailla pääsee bussissa ilmaiseksi toinen saa opiskelija-alet
- ei syödä ulkona (no okei, itsenäisyyspäivänä syötiin)
- ei käydä elokuvissa tms. viihteellä
- ei tule lehtiä
- ei osteta vaatteita ellei ole pakko (ja silloinkin yleensä kierrätettyä)
- puhelin ja netti halvimmat toimivat
- harrastukset on jäähyllä, joten niihinkään ei mene rahaa
- tehdään ruoat itse
- kestovaippaillaan (paitsi öisin ja kaupungilla joskus kertsit)

...jotain varmasti jäi, mutta näin. Jostain voi aina karsia, ja en enää oikein löydä muuta vaihtoehtoa kun karsia vakuutuksista, kun ei ole oikein myytävääkään. Miten täältä sopasta pääsee elävänä pois?