perjantai 2. joulukuuta 2016

Virallinen NT-ultra

 Mitä tapahtui blogitauon aikana: Toinen osa.

Viikolla 12+ tuntui siltä kuin olisi(mme) saaneet pitkästä aikaa taas hengittää. Virallinen niskaturvotusultraääni oli heti alkuviikosta terveyskeskuksessa.

Hetken odottelun jälkeen hoitaja otti meidät vastaan. Ultraääni tehtiin vatsan päältä ja huvittuneena summailin miten outoa on olla ultrattavana housut jalassa, sillä olinhan joutunut viimeiset pari vuotta lähes automaattisesti riisumaan housuni vastaanotolle tullessa. Ei sillä.. Oli ihan mukavaa vaihtelua :D

Eloisa tyyppi saatiin nopeasti hyvin näkyviin ja niskaturvotus oli lähes tiessään! Virallisen niskaturvotuksen mitattiin olevan 1,2mm eli normaali. Huokaistiin helpotuksesta ja itkukin pääsi. Olin ollut niin huolissani, etten ollut sitä itse edes tajunnutkaan.

Kerrottiin ultraavale hoitajalle edellinen ultratarinamme, mikä aiheutti kovasti ihmetystä. Oliko viimeksi varmasti mittailtu niskaturvotusta eikä esimerkiksi vahingossa vaikka sikiöpussia? Yksityisellä otetut ultrakuvat kuitenkin lähetettiin polille, jossa olisi vielä saman viikon lopulla toinen nt-ultra, joten tähänkin saisimme vastauksen.

Emme jääneet asiaa sen enempää terveyskeskuksella spekuloimaan, vaikka mieleni teki kirota se yksityisellä ollut ultraajalääkäri maanrakoon ja läiskiä itseäni avareilla naamaan siitä, että sinne koko ylimääräiseen ultraan oli ihan PAKKO päästä.

Näitä kuitenkin sattuu, mutta ohjeeni teille muille hätähousuille: Odottakaa niitä virallisia ultria, niin voitte säilyä edes hetken sydänsuruilta ja vaan keskittyä siihen odotukseen ja pesänrakenteluun. Nyt on kamala homma kiriä sitä muutamaan viikkoa "tuhlattua" aikaa takaisin ja saada taas aivot siihen pinkit lasit-moodiin. Koulukin kärsi, sillä keskittymiseni tunneilla oli onnetonta osin huonovointisuuden, mutta osin myös turvotuksen syiden pohtimisen takia.

6 kommenttia:

  1. Ihanaa, että tarinanne sai onnellista jatkoa!

    VastaaPoista
  2. Hui kamalaa! Mutta kuinka ihanaa, että kaikki olikin hyvin <3

    Eikö niistä yksityisen ultrakuvista sitten selvinnyt mitään? Itsekin koin tässä pelottavia hetkiä raskauden suhteen ja taistelen saadakseni takaisin sen moodin, jossa voin luottaa tulevaan ja nauttia raskaudesta, tästä ihmeestä <3

    Toivottavasti tavoitamme sen ja saamme syliimme terveet vauvat aikanaan! <3 Voi hyvin ja tsemppiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ilmeisesti imuteillä kesti vähän pidempään kehittyä ja siitä syystä turvoke oli suurempi. Nyt siis kaikki ok :)
      Sinne myös tsempit! <3

      Poista
  3. Ikävää että jouduitte käymään tuonkin kaiken läpi ihan suotta. Oon niin ilonen että kaikki on hyvin. Toivon kaikkee hyvää jatkoon <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No nii-i! Jos sitä sitten seuraavalla kerralla olis viisaampi jos sellanen suodaan :)

      Poista