lauantai 11. kesäkuuta 2016

Ei ehditty ennen kesätaukoa

Meillä piti olla ensiviikolla inseminaatio.

Aloitin ovulaation tikuttamisen jo kp 10, kuten aina ennenkin. Tyhjä ympyrä tervehti minua kahtena päivänä, kunnes kiertopäivän nro. 12 aamuna, suunnitellun follikkeliultrauspäivän aamuna, ympyrä päätti hymyillä.

Dipattuani tikun, menin muina naisina suihkuun. En jäänyt odottelemaan tuloksen ilmestymistä, koska eihän _minulla_ nyt näin aikaisin voi ovulaatiota olla jos edes onkaan.

Kun sain tämän kierron alussa tietää, että meillä olisi mahdollisuus vielä toiseen inseminaatioon ennen klinikan kesätaukoa, olin innoissani. Naureskelin vielä, että näinköhän kroppa keksii vielä jotain pään menoksi ettei inseminaatiota voida tehdä. Olihan meillä moni asia muutenkin mennyt vähän eri reseptillä kuin Strömsössä. Miksi nyt siis kävisi niinkuin oli suunniteltu?

Siinä sitten seisoin kylpyhuoneessa suihkunraikkaana, tuijotin testiä epäuskoisena lavuaariin nojaten ja nauroin. Herätin miehen (vaikka edellisenä yönä oli ollut tärkeä NHL-peli ja oli vielä aikainen aamu) ja töksäytin, että josko hänen pitäisi tulla mukaan polille. Menin lopulta yksin, sillä eihän päivälle ollut suunniteltu muuta kuin ultraus.

Polille mennessä oltiin kaikki yhtä hymyä, minä, hoitaja sekä lääkäri. Lääkärin hymy vaan alkoi hyytymään, kun kerroin aamun hymynaamasta. Ovulaatio osuisi viikonlopulle, joten inseminaatiota ei voitaisi tehdä. Samalle päivällekään ei enää ollut aikoja saatavissa. Harmiteltiin siinä sitten vähän kilpaa kaikki, mutta ultraus tehtiin kuten suunniteltiinkin.

Kaikki näytti hyvältä, molemmissa munasarjoissa oli isot follikkelit. Toisella puolella päälle 10mm ja toisella lähes 30mm. Jotta saataisiin varmistus siitä että munasolu oikeasti irtoaa, sain reseptin "irroituspiikkiin" ja kehotuksen pistää sen mahdollisimman nopealla aikataululla ja pitämään vielä vähän normaalia enemmän lystiä kotona.


 Päivällä meninkin koulun jälkeen Apteekin kautta kotiin ja hermoilin, etten uskalla pistää itseäni (mikä pelkuri! :D) ja sain miehen hoitamaan lääke- ja pistospuolen. Mies hoiti homman kotiin kuin ammattilainen, eikä pistäminenkään sattunut yhtään! Kylmä lääkeseos pisteli jonkin verran mikä tuntui epämiellyttävältä, mutta oli kestettävissä. Pitämisen jälkeen mies kuittaili, että hänhän voisi hakea seuraavaksi lääkärin virkaan, kun meni niin hyvin. Jos nyt ei kuitenkaan hakisi..

Illalla kysyin mieheltä jännittikö pistäminen ja sain vastaukseksi, että pistäminen ei jännittänyt, mutta jännitti se, jos minuun sattuisi. Siinä saikin sitten tehdä kaikkensa, jotta silmät pysyivät kuivina. Kuittasin tosin itkukiintiön hetkeksi tyhjäksi, kun katsottiin Frendien päätösjakso. Voi olla, että johonkin lomaan putosi muutama kyynel ihan omasta takaakin.

Nyt jos ei nimittäin tärppää, edessä on kesän mittainen hoitotauko. Elokuussa uuden kierron alkaessa pitää olla sitten taas poliin yhteydessä uuden inseminaation tiimoilta. Samalla tarkastetaan kilpirauhasarvot lapsettomuuspolilla sisätautipolin lisäksi, sillä arvot ovat olleet suositeltua (2,5) korkeammat (2,8-3,8) raskautta ajatellen.


Tänään tuli täyteen pyöreitäkin: 800 päivää yritystä takana.
Montakohan on vielä edessä?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti