Tänä lapsettomien lauantaina sylini on edelleen tyhjä, mutta vatsani täysi. Onko minulla oikeus viettää lapsettomien lauantaita raskaana? Olenko oikeutettu viettämään äitienpäivää ihan vielä? Mikä riittää?
Aloin pitämään itseäni tahattomasti lapsettomana siitä hetkestä lähtien, kun lapsitoiveeni täyttymättömyys alkoi tuntua raskaalta ja vaikuttaa laajemmin elämääni. Vielä parin vuoden jälkeenkin minulta kysyttiin, että mikä tekee minusta lapsettoman ja kuinka voin pitää itseäni lapsettomana (milloin mistäkin syystä mm. olet nuori etc). Välillä jopa meidän kaksi ja puoli vuotta lyhyt yritys- ja hoitotaipaleemme alkoi nolottaa, sillä monella on takanaan paljon pidempi ja vaikeampi tie. Vaikka en ovuloinut lainkaan ilman lääketieteen apua, mietin usein, että tulinko liian helposti raskaaksi ollakseni tahattomasti lapseton? Olisiko pitänyt vaan tsempata kroppaansa pidempään ennen lääkäriin menoa? Luovutinko liian nopeasti luomuyrityksen suhteen? Oliko kaksi hormoniavusteista inseminaatiota liian kevyitä hoitoja? Voinko sanoa kokeneeni tahatonta lapsettomuutta, kun emme tarvinneet koeputkihedelmöityshoitoja? Saanko olla katkera, koska jouduimme turvautumaan hedelmöityshoitoihin saadaksemme lapsen? Saanko olla onnellinen, että onnistuin hoidoista raskautumaan?
Ennen raskautta tunsin olevani välitilassa. En kuulunut lapsiperheellisiin, enkä kuitenkaan osannut elää lapsettoman "nuoren aikuisen" elämääkään, sillä en lapsitoiveineni tuntenut kuuluvani enää sinnekään. Nyt raskaana tunnen olevani edelleen tuolla samaisessa välitilassa. Saanko kutsua itseäni äidiksi ja miestäni isäksi ennen kuin lapsi syntyy? Olemmeko vielä lapsettomia vaikka lapsemme voi syntyä hetkenä minä hyvänsä? Pääseekö lapsettomuuden tunteesta? Saako kokea olevansa lapseton, jos on tavalla tai toisella lopulta saanut lapsen?
Nyt pystyn katsomaan lasten leikkejä leikkipuistossa ja hymyilemään näille vatsaa ihmetteleville ihmistaimille bussissa. Yksi asia kuitenkin pyörii mielessäni päivittäin: Pystynkö antamaan vertaistukea ja toivoa muille lapsettomuutta kokeville? Miten viestittää särkyneille, että tiedän miltä heistä tuntuu? Kuinka kertoa, että täälläkin palat hajallaan ja korjaustyö kesken?
Mitä lähemmäs tulevaa synnytystä tullaan, sitä enemmän tunnen olevani täynnä kysymyksiä enkä usko että tahti on ainakaan hidastumaan päin. Miten tapahtuu muutos lapselliseksi lapsettomaksi?
- Spukka ja Tyyppi rv 38+0
Täällä edelleen vietetään sydämessä lapsettomien lauantaita, vaikka sylissä tuhisee 3,5kk ikäinen ihme.
VastaaPoistaHuomiseen äitienpäivään en osaa suhtautua muuten kuin surulla, jos mies ei jaksakaan mitenkään huomioida.
Lapsettomuus on kokemus, joka ei katoa lapseutumalla. Simpukassakin on lapsellisen lapsettomien ryhmä, jossa puidaan myös näitä samoja kysymyksiä. Toivottavasti löydät joukkoomme ❤
VastaaPoistaHyvää lapsettomien lauantaita ja rauhaa odotuksen loppumetreille, synnytykseen sekä toisenlaisen elämän alkuhetkiin ❤
Lapsettomuusidentiteetti tuskin koskaan katoaa. Minä vietän sekä lapsettomien lauantaita, että äitienpäivää. Kukaan ulkopuolinen ei voi määrittää sinun kokemusta tai päättää, mitä juhlia juhlit. <3 Hyvin samanlaisia kysymyksiä olen minäkin silti pohtinut...
VastaaPoistaTekstisi oli kuin halaus ystävältä, joka tietää tarkalleen miltä minusta tuntuu :) Selasin tänään lehteä, jossa oli ensin lapsia saaneiden äitien haastattelu ja tahattomasti lapsettoman naisen, voisi sanoa sydämeltään äidin haastattelu. Päädyin lukemaan jälkimmäisen.
VastaaPoistaOma raskauteni ei ole niin pitkällä kuin sinun, mutta jo näkyvillä. Itkin lukiessani artikkelia kyseistä naista ajatellessani ja samalla myötätunnosta itseäni ja kokemuksiani kohtaan. Se tuntuu tärkeältä, pohtia näitä asioita nyt, jotta myöhemmin jää tilaa uudelle. Uskon että huomenna ajatuksissa on kiitollisuus tämänhetkisestä ja taas vuoro suuntautua tulevaan. Onnea matkallesi!
Minäkin olen kokenut surua tänä lauantaina, vaikka perheessämme on kolme lasta. Sitä iltatähteä emme vaan saa. Tiedän, että on niin väärin edes sanoa tällaista ääneen, mutta pian kahden vuoden yrittämisen ja pettymysten jälkeen kyllä tämä lapsettomien lauantai on koskettanut minua yhtälailla kuin huominen äitienpäivä tulee koskettomaan.
VastaaPoistaEi ole kadonnut lapsettomuus kokemukset mihinkään, vaikka on tuo ihana lapsi suotukkin, enkä usko että se tuosta koskaan katoaa vaan muuttaa vain muotoaan. :)
VastaaPoistaEn oikein itsekkään tiedä, mihin joukkoon kuulun kun syli tuntuu edelleen tyhjältä lapsen saannin jälkeenkin. Tsemppiä sinulle synnytykseen ja pian se ihanuus tuhisee sinun sylissä! <3