perjantai 25. syyskuuta 2015

Tunteileva

Kävin viikko sitten Lahdessa sukuloimassa.
Luppoajalla päätin käydä katsomassa hieman ympärilleni.


Löysin ihanan syksyisen puistotien kirkon kupeesta..



...sekä tällaisen surullisen porukan teatterin pihamaalta.

Tämä patsas/veistosrykelmä on ollut ajatuksissani koko viikon, enkä voinut jättää postaamatta aiheesta. En tajunnut katsoa teoksen ympäristöä, kun jäin tuijottamaan sitä suu auki vain teatterinpuoleisesta suunnasta, mutta siksi kysyisinkin tärkeän kysymyksen.

Onko tämä Olavi Lanun käsialaa?!

Tätä teosta katsoessani en voi muuta kuin heittää itkunaurut ilmoille ja ihmetellä, kuinka joku ihminen pystyy saamaan niin paljon tunteita yhteen kivirykelmään. En ole nimittäin vieläkään perillä, mikä oli se tunne joka tuosta tuli. Sille ei vain ole sanaa.

En olisi edes huomannut tätä koko teosta, elleivät kengännauhani olisi auenneet teatterin liepeillä. Onneksi aukesivat. Sateen jälkeen maan ollessa vielä kostea, tämä sai minussa tunteen aikaan. Melkein jopa vähän nolottaa koko liikutus.

Saako ihminen näyttää suruisatkin tunteensa ollessaan yksin kaupungilla keskellä päivää?

Oletko koskaan nähnyt oikeassa elämässä jonkun tuntemattoman aikuisen ihmisen itkevän ilman selkeää syytä? Selvinpäin? Yksin? Niin ettei hän puhu samalla puhelimeen?
Mitä silloin ajattelit?

Minä suoraansanottuna pidin itseäni hiukan vinksahtaneena ja minua hävetti, mutta miksi? Kyse ei kuitenkaan ollut mistään huutoitkusta tai tahallisesta häiriköinnistä.

Jatkoin urheasti matkaani urheilukentälle.
Olisin kuvannut mielelläni Litti -patsaankin, mutta sen luona oli juuri silloin ruuhkaa koulun liikuntatunnin vuoksi. Samaisesta syystä en myöskään kehdannut jäädä sinne odottelemaan. Ehkä se siellä jaksaa odottaa.

2 kommenttia:

  1. Olen muutaman kerran nähnyt aikuisen itkevän yksin kadulla, mielestäni selvinpäin. Minulle on aina tullut sellainen olo, että haluaisin halata ja kysyä voinko auttaa, kun tuntuu tosi pahalta nähdä aikuisen itkevän. Mutta kynnys lohduttaa on hyvin korkea, koska vaikka joku itkeekin "julkisesti", niin se on silti tosi yksityinen asia. Ei tulisi mieleenkään ajatella, että kadulla itkevä aikuinen on häirikkö :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kokemuksestasi :) Mukava tietää, että hän on kuitenkin pysynyt ajatuksissasi.

      Ehkä tämä on merkki siitä, että vaikka tuntee olevansa hyvin surullinen ja yksin, on aina joku jossain, joka haluaa puolittaa taakkasi ja saada olosi paremmaksi? :)

      Poista