Semiraskaana

Turhautuminen ei vaan hellitä. Eikä ahdistus.

Puoli vuotta on vielä lyhyt aika. Niin lyhyt että karkausvuodettomassa vuodessa siihen mahtuu 182 ja puoli päivää. Olen ehtinyt kiertojeni pituuden takia piinailemaan ja etsimään itsestäni raskausoireita lähes puolet tuosta ajasta.

Puoli vuotta, neljä kiertoa, ei lainkaan ovulaatiota. Missä vaiheessa kehoni päätti lakata toimimasta? Miksi kivut alkavat vasta kuukautisten jälkeen? Me halusimme kevätvauvan. Nyt haluamme vain lapsen. Minä haluaisin edes toimivat munasarjat tai missä lie sitten vika onkaan.

Olen elänyt jonkinlaisella pausella, epävarmana odotellen uuden kierron alkua. Kokonaisia kuukausia elänyt ulkomaailmassa ajatuksella "joko nyt" ja ravannut vessassa aina vain toteamassa etta noup - ei uutta yrityskiertoa tänäänkään - ja silti seuraavana aamuna taas pissannut tikkuun, että entä jos sittenkin olisin raskaana?

En polta, en juo alkoholia, yritän parhaani mukaan pitää huolta itsestäni ja katsoa mitä syön. Liikun vähintään kolmesti viikossa käyden salilla tai lenkillä. Ostin auton, missä on isofix-liitäntäiset turvavyöt. Pukeudun sään mukaan. Lykkäsin tatuoinnin ottoa monta kuukautta, koska niitä ei tehdä raskaana oleville. Juon paljon vettä. Entä jos olen töissäni altistunut jollekin kemikaalille, mikä aiheuttaa hedelmättömyyttä (esim. PHMB)? En uskalla juoda teetä, minkä paketin kyljessä lukee, ettei se sovi raskaana oleville. Kaikki vain, koska "entä jos?". Olen semiraskaana jatkuvasti. Tosin syön homejuustoja. Onko se syy siihen miksen raskaudu? Tuskin.