sunnuntai 14. syyskuuta 2014

Tyhjä syli ja teoriavanhemmuus

Kaksi päivää Terolutteja takana, kahdeksan edessä. Laatikon pakkausselosteessa seisoo vaikka mitä pelottavia sanoja, joita olen hulluutuksissani googlettanut. Luulotauti alkaa jo hieman nostamaan päätään -- huimaus noustessa ei tietenkään ole normaalia vaan aivoverenkiertohäiriön oire, vatsakipukin taitaa olla merkki munasarjasyövästä -- eikös niin?!

Pitäisi hoitoalan ammattilaisena varmaan osata suodattaa näitä ajatuksia jotenkin ja muiden ihmisten kohdalla ajattelenkin kylmän viileästi vaan järjellä, mikä on ihan hyvä juttu. Vapaa-ajalla alan olla jo valmiina homeopaattisia hoitoihin ja vaikka mihin luontaistuotteisiin. Harmi vaan, että budjetti ottaa vähän vastaan, enkä voi toteuttaa kaikkia sitä mukaan kun mieleen juolahtaa. Vararikossa aletaan olla jo ilman noita ylimääräsiä hankintojakin.

!Postasin kerran aiemmin erään raskausunet ja viimeyönä näin taas uuden!

Näin saman unen kahdella eri lopulla:

Unessa meillä oli parin kuukauden ikäinen lapsi, joka oli yön yli palkatulla hoitajalla. Olimme vielä sängyssä nukkumassa, kun hoitaja toi lapsen meidän viereemme sänkyyn ja lähti. Pian huomasimme että lapsi ei liiku eikä hengitä. Soitimme hoitajalle, jonka äiti vastasi puhelimeen ja luki jonkun loitsun ja lapsi heräsi henkiin. Toisessa unessa alku oli sama, soitimme hoitajalle, joa vastasi, että kun oli nukkunut lapsen kanssa "perhepedissä", oli hän kierähtävät peittoineen nukkumaan estäen lapsen hapensaannin. Aamulla huomannut lapsen kuolleen ja tuonut lapsen kuitenkin kotiin, jotta saamme hyvästellä sen. Loppu-unen järjestelimme lapsemme hautajaisia.

Aamulla herätessäni olin jokseenkin järkyttynyt ja keskustelin unista mieheni kanssa. Olin ja olen todella iloinen, ettei kumpikaan unista ollut totta.

Onko muilla ollut selittämättömiä raskausunia lähiaikoina? Ovatko ne toistuneet?

Katkeruus ja kateus on taas hetkeksi hieman hellittäneet ja olen osannut olla iloinen muiden kasvavista vatsoista ja lapsista. Vauvan tuoksu on jotain aivan ihanaa -- vaikkei se oman vauvan tuoksu olekaan. Ihana olla edes jollain tasolla mukana seuraamassa uuden ihmiselämän kehitystä ja seurata ja keskustella vanhemmuuteen liittyvistä asioista ja tavaroista, vaikka oma tietous onkin vain teorian tasolla.

Kotona kaikuu kissan kehräys ja satunnainen rumpujen kolina.

Tytölle ja pojalle on nimet valittu valmiiksi, vaunut kilpailutettu, bola-koru ja ihanimmat tekstiilikuosit on valikoituna, luotettavimmat verkkokaupat tiedossa, pinnasänky ja hoitopöytä, sekä niiden paikat talossa on katsottuna. Anopilta on saatu imetysopas alleviivauksin ja muistiinpanoin sekä taulu pinnasängyn yläpuolelle.

Meiltä ei puutu enää kun vaan se lapsi. Sylit on edelleen tyhjät.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti