Poliuutisia

Joulukuu on edennyt kuin huomaamatta. Koetin saada ovulaatiota kiinni kp 11-24, miten töiltäni ehdin. Olen ollut väsynyt oikeastaan kaikkeen työn ulkopuolella olevaan sekä viettänyt paljon aikaa pääni sisällä. Niin.... Eikä sitä ovulaatiotakaan löytynyt.

Tänään minulla oli aika naistentautien poliklinikalle, missä koetettiin lääkärin kanssa hieman kartoittaa kuukautiskiertoani ja kerrattiin hieman taustoja. Käytiin päällisin puolin läpi hieman minun ja mieheni terveyshistoriaa.

Päädyttiin siihen, että Teroluteja on turha enää aloittaa, jos uusi kierto alkaa edes n. 50 päivän jälkeen. Niistä kun ei ollut loppupeleissä apua kierron säännöllistämisessä.

Tehtiin ultraäänitutkimus. Kohdun limakalvo n. 8mm paksu, vasemmasta munasarjasta löytyi 17mm "johtofolli", eli ovulaatio on vasta tulossa jos on tullakseen. Oikealla munasarja PCO-tyyppinen, mikä voisi selittää kiertohäiriöt. Lääkäri ei ultratessaan maininnut mitään endometrioosiin liittyvää, joten liekö sitä on ollenkaan? Jatketaan kuitenkin nyt niin, että kun (JOS) tässä nyt on ovulaatio käsillä, niin n. viikon päästä otetaan verestä prolaktiini- ja progesteroniarvot jälleen kerran.

Labrojen jälkeen onkin edessä SSG. Samalla mietitään myös Clomifenin ja Parlodelin aloitusta sekä lähetettä siemennesteanalyysiin.

Kertokaahan mahdollisia kokemuksia SSG-tutkimuksesta. Apuaaaaaaa!!

Ovulaatiota metsästämässä

Myöhäistä 97. itsenäisyyspäivää kaikille!

Joulukuu on alkanut hyvin malttamattomissa merkeissä. Olen odotellut puhelua naistenpolilta jo yli viikon, mutta sitä ei näytä tulevan Jännitän, mahtaakohan puhelu tulla juuri töissä ollessani, jolloin en pysty vastaamaan (en kanna puhelinta mukanani hygienia ja turvallisuussyistä).

Olen koettanut bongailla ovulaatioita OneStep -ovulaatioliuskoilla kp 11 eteenpäin, mutta ainakin eiliseen kp 14 saakka, on testit olleet puhtaita negatiivisia. Alkaa tuntua turhalta koko tikuttelu, mutta ajattelin varmuuden vuoksi kuitenkin kokeilla - taas -, jos vaikka asiasta kyselevät polilta. Tilasin viimeksi paketin, missä tuli 14+6-testiä. Tuntuu hurjalta määrältä, mutta jos testaa kahdesti päivässä ovulaatiota, tuolla määrällä pärjää viikon. Saattaa olla, että joudun tilaamaan tässä kierrossa niitä vielä lisää. Tosin en toivo sitä.

Aloitin yli puolen vuoden jälkeen tekemään kolmivuorotyötä. Tuleekohan vuorotyö sekoittamaan kiertoa? Mitä voisin tehdä minimoidakseni vuorotyön huonot vaikutukset hedelmällisyyteen?

Yk 7 alkoi

 

Kp 35 vaihtui illan myötä uuden kierron ensimmäiseksi päiväksi. Hyvä juttu kuitenkin, ettei tarvitse enää odotella uuden kierron alkua ja sain soitettua jo naistenpolille. Lääkäri oli laittanut lähetteeseen, että prolaktiinikoe otetaan vasta kun kierto on säännöllinen. Hoitajan kanssa puhelimessa naureskeltiin, että siinä tapauksessa saataisiin odotella piiiiitkäään. Päädyttiin ottamaan prolaktiinikoe huomenna! Kunhan siitä saadaan vastaus, niin polilta soittelevat sitten lääkäriaikaa. Nyt siis odotellaan vaan. Jännittää kyllä vähän, että onko prolaktiini edelleen koholla, koska sitten sen alentamiseen alkaa lääkitys. Toivon myös kovasti munasarjojen ultraamista.

Kirjavinkkaus ja uuden kierron odottelua

Kolmas Terolut- kuuri on siis ohi. Takana on kolme negatiivista raskaustestiä kp 24, 28 ja 31. Nyt mennään jo kiertopäivää 35, eikä minkäänlaisia PMS- (tai muitakaan) oireita ole näköpiirissä. Soitto naistenpolille on edessä, enkä tiedä voisinko jo soittaa sinne vai jatkanko kuukautisten odottelua. Raskaustestejä on turha enää tehdä. Positiivisen tuloksen odottelu tästä kierrosta on mennyttä.

kuva: simpukka.info

Viimeviikolla päätin etsiä kirjastosta paljon kehutun Anna-Kaisa Hakkaraisen Ihmeet tapahtuvat muille: Lapsettomuuspäiväkirja -teoksen. Yhdessä vilauksessa huomasin, että olin lukenut jo yli puolen välin. Tunnistan itsestäni lähes kaikkia tunteita mitä kirjassa käsitellään. Valmistaudun henkisesti ja teoriassa siihen, mitä voi tulla vastaan, jos joudumme lapsettomuushoitoihin. Kirjasta huokuu yksinäisyyden tunne ja katkeruus, mitä kirjailija kokee perheellisten keskuudessa. Fyysinen ja henkinen kipu, mistä ei pääse eroon. Tänään aion lukea tuon kirjan loppuun ja muodostaa siitä lopullisen mielipiteeni. Tähän mennessä olen pitänyt sitä hyvin lohdullisena teoksena. Merkkinä siitä, ettei ole yksin.

Itkeväthän enkelitkin. Ehkä minäkin saan?

Mitä oikein odotin? Kuudennen yrityskierron 24. kiertopäivä on meneillään, joten tuota negatiivista testiä osasin jo odottaa. Ajattelin tänään olevan hyvä päivä testata, edellisen kierron ollessa vain 25 päivää. Tämä kierto on ainakin tälläerää viimeinen Terolut-avusteinen. Maanantaina täytyy soitella naistenpolille jatkoista, ellei tuo testi yhtäkkiä muutu positiiviseksi.

Mieliala on ollut aika maassa. Itkin lähes koko viimeyön. Sydämessäni tiesin tämänkin kierron päättyvän märkiin ja räkäisiin kyyneliin. Hankala itkeä samaan aikaan samassa huoneessa, missä toinen koettaa saada unta. Ei halua kuitenkaan herättää ja huolestuttaa toista. Kyllä se näkee, kun on paha olla. Oven napsahtaessa miehen töihin lähdön merkiksi, aloin siivoamaan ja siten purkamaan pahaa oloani. Vaihdoin makuuhuoneen järjestystä, jotta en jatkuvasti näkisi sen tyhjissä kohdissa hoitopöytää ja pinnasänkyä. Sen sijaan herkistyn Ifolorin Ensimmäinen kalareissu -mainokselle. Taitaa olla aika pitää taukoa Facebookistakin. Jos tässä hetkessä näkisin kuvan jonkun pikku tonttusesta, hajoaisin pieniksi paloiksi. Haluan antaa muiden viettää ihania perhepyhiä kärsimättä minun katkeruudestani, enkä tahdo itselleni lisäkärsimystä.

Muutama viikko mennyt valvoessa. Tunnen olevani epäonnistunut kaikessa. En ole enää vaan vihainen itselleni ja surullinen. Olen enemmänkin lamaantunut, pettynyt ja arvoton. Hieman itsekeskeinen ja katkera. Aina vain vakuuttuneempi siitä, että jään (jäämme) lapsettomiksi. En jostain syystä saa päähäni edes sitä, etten vältämättä ole ainut jossa on jotain vikaa. En tahdo osoittaa syyttävällä sormella.