Oon kärsimätön ja levoton. Labrojen vastauksia pitää odottaa niinkin "pitkään" kuin viikko, on maailmankirjat ihan sekasin. Sitä ajattelee kaikennäköistä tyhmää eikä osaa keskittyä mihinkään. Maalailen uhkakuvia seinille. En tosin oikeasti vaan unessa vain, mutta paha enne sekin. Heräilen yöllä jatkuvasti, ravaan wc:ssä ja olen ihan varma että labroissa löytyy joku aivokasvain (googleta prolaktiini arvot).
Mikäänhän ei ole pahempaa kuin epätietoisuus sekä se että keho ilmoittaa syksyn olevan käsillä. Pelkään, että masennun taas niinkuin joka vuosi ennen tätä.
Kevät ja syksy on pahimpia, silloin ihminen hajoaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti