Sain torstaina kolmen jälkeen uuden puhelun naistenpolilta, jossa hoitaja kertoi toisen lääkärin haluavan ottaa minusta vielä makroprolatiinikokeet noiden prolaktiiniarvojen heittelyiden takia. Maanantaina suuntaan siis uudemman kerran keskussairaalan laboratorioon neulottavaksi. Tämä viikonloppu menee siis mm. seksittömästi, teettömästi, kahvittomasti, tisseihin ja alapäähän koskematta ja koettaen olla stressaamatta. Toivottavasti ei myöskään kurvaa täti kylään, koska sitten pitäisi siirtää laboratorioaikaa ties minne saakka.
Toissapäiväisen romahduksen jälkeen sain koottua itseni ja kävin "tuoksuttelemassa" kaverin vauvaa kokonaiset _kolme_ tuntia. Mieliala kohosi uusiin lukemiin ja sain uutta uskoa tähän meidän "projektiin". Luultavasti sain myös kaverini mielialaa hieman kohoamaan tasokkailla jutuillani.
Edellisessä postauksessa mainitsemallani neuvojalla kävin meidän paikallisessa Kriisikeskuksessa. Sain hieman purettua asioitani ja saimme jatkot sovittua. Yhtä suuressa osassa vauvakuumeilun kanssa on taloudellinen tilanne sekä työtilanne murhetta tuottamassa ja niitä lähdetään purkamaan ensiviikolla. Tapaan maanantaina etsivän nuorisotyöntekijän sekä tiistaina pääsen keskustelemaan tutun äitiysneuvolan terveydenhoitajan kanssa. Usko omaan pärjäämiseen alkaa taas olla hyvissä lukemissa.
Hyvää viikonloppua kuitenkin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti