Jatkuuko se elämä vai ei?

Blogista tuli tosiaan taukoa, kun oli hyperprolaktinemian lääkitys tauolla ja samaten myös hoidot. Kokonaisuudessaan "yritystaukoa" on takana nyt pari kuukautta. Sain tämän kuun alussa luvan jatkaa lääkityksen uudelleen.

Prolaktiiniarvo oli pysynyt aisoissa nousten tauon aikana 138 -> ~550 ja lääkäri arvioi, ettei noin pienellä arvolla ole vaikutusta enää kuukautiskiertoon eikä lääkitystä tarvitsisi välttämättä jatkaa. Kerroin, että tauon aikana kierto huiteli yli 30 päivän hujakoilla ja oli normaalia epäsäännöllisempi, joten halusin jatkaa lääkitystä. Pari viikkoa tuli syötyä lääkettä puolikkaalla annoksella ja liekö se on syynä, että uutta kiertoa saa taas odotella.

Lähes heti lääkkeen uudelleen aloittamisen jälkeen soitin L-polille ja kyselin jatkoista. Siellä pirteä ääni vastasi, että uuden kierron alkaessa täytyy soittaa uudelleen, niin tiedetään sitten millä ohjein jatketaan ja ehditäänkö toinen inseminaatio tehdä ennen polin kesätaukoa. Jos uusi kierto alkaisi viikon sisällä, niin hoito varmasti ehdittäisiin tekemään.

Olin onneni kukkuloilla, että nyt on meidän vuoro raskautua ja rattaat lähtee taas pyörimään. Hoitaja puhelimen päässä muistutti kuitenkin tekemään vielä raskaustestin ennen uutta hoitoa vaikka uusi kierto alkaisikin.

Tuli kiertopäivä 30, jonka aamuna tein täydellisen negatiivisen testin. Kiukutti ja hymyilytti samaan aikaan ajatusten pyöriessä karusellissa: "Vittuku en oo vieläkään raskaana" ja "Kohta alkaa uusi kierto ja päästään jatkamaan hoitoja, jos sitten tärppäisi." Seuraavana päivänä heitin miehelle, että pitäisi laittaa Kadonneet-palstalle ilmoitus jossa etsitään säännöllisiä kuukautisia. Siltä taisi mennä vitsi vähän ohi.

Tänään on lähinnä ärsyttänyt niin paljon että naurattaa. Naapurin tupakanhajut tulee parvekkeelta ja ikkunoista suoraan meidän asuntoon, ensiviikolla on koeviikko, enkä ole edes aloittanut lukemaan, lähes hukutin luottokasvini palmuvehkan ja huimaa IHAN_KOKO_AJAN. Hatutuksen määrästä analysoiden seuraava kierto voi olla hyvinkin lähellä, joten vauhtia nyt "täti", vauhtia!

Huimauksen syy muuten löytyi lääketauon aikana ja se ei ainakaan parantanut mielialaani. Tai ehkä himpun verran paransi, sillä nyt tiedän minkä takia huimausta on. Kaikista paras vaihtoehto olisi tietenkin ollut se, että huimaus olisi vain hävinnyt, mutta ei.. Minulla on autonomisen hermoston toimintahäiriö. Taas yksi "palikka" lisää tähän palapeliin. Palaset ei vaan tunnu loksahtavan paikoilleen vaikka miten pyörittelee. Ainakin yksi pieni pala vielä puuttuu.

Jos vuoden sisällä tästä ei ala lasta kuulumaan, olisi ainakin muutto paikallaan. On kuluttavaa, kun huonoimpina päivinä on pakko pitää verhot ja ikkunat kiinni, jottei kuule eikä nää leikkipuiston leikkejä ja pysyy itse toimintakykyisenä. Seuraava asunto ehkä jostain, missä voi kulkea niin, ettei tarvitse kuulla välituntikelloa tai nähdä vaahtosammuttimen kokoisia keltaisia ja heijastavia ihmisiä? Taidan muuttaa autiolle saarelle.