Ulkomaan reissumme meni kaikinpuolin hyvin. Pääsimme viettämään "perhelomaa" parin sukulaisen kanssa Espanjan lämmössä. Meillä oli hauskaa, viini ja ruoka maistuivat. Ikävä on <3 Lo
ma alkoi olla lopussa, mutta jotain puuttui. Kuinka ihanaa olisi päivittää tänne blogiin reissuterveiset espanjankielisen digitestin kuvalla! Kävin siis testiostoksilla.
Pari päivää vierähti taas eteenpäin vaikka sormet syyhysivät jo tekemään testiä.
Koitti loman viimeinen kokonainen päivä. Aloitimme sen riehuen uima-altaalla pari tuntia.
Altaalta palattuani menin hypistelemään testiä, mikä odotti laukussani ja tunsin suuren pettymyksen aallon kulkevan lävitseni.
Tajusin, etten tarvitse testiä tässäkää kuussa.
Ei Espanjan tuliaisia meille.
Kuuden tunnin bussimatka vanhalle kotiseudulle oli puuduttava. Sen viimeiset ~80 kilometriä olivat erityisen raskaat. Kyytiin tuli äiti nelikuukautisen lapsensa kanssa ja he asettuivat istumaan suoraan taakseni. Alkoi itkettää. Olin nukkunut suurimman osan alkumatkasta, joten päätin esittää nukkuvaa ja annoin kyynelten tulla. Se hetki oli minulta pois.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti