sunnuntai 26. lokakuuta 2014

Akkujen latausta vailla

Edellinen kierto meni taas samoin kuin kaikki aiemmatkin tähän asti. Lupasin itselleni, että ei mitään turhia toiveita eikä ajatuksia. Niin vaan löysin itseni googlettelemassa alkuraskauden oireita, samoin kuin jo kuutena edellisenä kuukautena. En edes oikein tiedä mistä kaikkeen toivon keräämiseen ja oireiden metsästykseen, saati fyysisiin töihin löydän energiaa _jokapäivä_. Enhän minä edes nuku. En ainakaan jokaisena yönä kunnolla. Muutamana kertana viikossa saatan kuitenkin nukkua jopa 12 tuntia, tosin olen silti jatkuvasti väsynyt ja kiukkuinen. Paitsi töissä. Töissä olen aina iloinen ja  huomaavainen. Osaisinpa olla samanlainen kotonakin.

Sunnuntaina on minun viimeinen työpäiväni nykyisessä paikassa. Ennen aloitusta toisessa työpaikassa, aion ottaa muutaman viikon vapaata ja pitää lomaa. Kuinkahan sitä osaisi olla lomalla? Kuinka lomamoodiin pääsee? En ole pitänyt oikeata vapaata kahteen vuoteen ja pelkään, että lähden sitä vain "suorittamaan", enkä osaa rentoutua lainkaan.

Kun on jatkuvasti ihan piipussa, niin siihen alkaa tottua. Jatkuvaan väsymykseen ja riittämättömyyden tunteeseen. Likaisiin hiuksiin ja sotkuiseen kotiin. Mietin mitä olen oikein tehnyt väsyttääkseni itseni niin kovin. En oikein mitään. Enimmäkseen vain stressannut ja tyhjentänyt makuuhuonetta "tulevaa pinnasänkyä ja hoitopöytää" varten. Tämä alkaa olla jo naurettavaa.

Mietiskelin aiemmin uskoon liittyviä asioita ja ajattelin uskovani lääketieteen voimaan. En kyllä taida uskoa siihenkään. Minulla on tällä hetkellä sellainen tunne, ettei tämä kolmas Terolut -kuuri ehdi edes loppua ennen uuden kierron alkua. Jatkuvat vatsa- ja selkäkivut ovat tulleet takaisin. Olen myöskin jatkuvasti niin turvoksissa, että minulta on kysytty usein, että olenko raskaana. Saimme mieheni kanssa molemmat juuri vakituiset työsuhteet ja siitä mainitessani töissä, alkoivat heti työkaverit listaamaan, että "niin sittenhän eikun vain omaa taloa rakentamaan ja lapsia tekemään". En sitten osannut vastata muuta kuin että "niin se kai sitten on suunnitelmissa". Sama kun eräänä päivänä odotin kyytiä, niin toinen työkaveri tokaisi hauskana, että "odottavan aika on pitkä, nimittäin aina yheksän kuukautta!". Menin niin hämilleni etten edes saanut vastattua. Jos tuo pitäisi paikkansa, meillä olisi ilmeisesti sitten kohta synnytys käsillä. Ei varmaan pitäisi minkäänlaisia omia kuulumisia kertoa julkisesti, ettei joudu vaikeisiin tilanteisiin? Jos olenkin maho? Voiko olla maho, jos on kerran ollut raskaana? Näillä mietinnöillä taitaa lähteä tämä loma käyntiin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti