perjantai 2. syyskuuta 2016

Toinen inseminaatio

Kesätauko teki meille kyllä todella hyvää. Oli mukava huomata, että maailmassa on muutakin kuin tämä lapsettomuus.
Syksyn taas koittaessa hieman pelottaa, että pysyykö ajatukset kasassa jos tämäkään hoito ei tuota tulosta. Masennustesti näyttää puolen vuoden jälkeen edelleen vaikeaa masennusta, vaikka olo onkin energisempi. Onneksi kuitenkin koulu on jo alkanut ja pian jatkuu vertaistukiryhmän toiminta, joten tekemistä riittää ja saa muuta ajateltavaa.

Toinen inseminaatio on onnistuneesti ohi. Tarkoitan siis että lääkkeet tuntuivat purreen, kumppanin näyte oli erinomainen ja muutenkin kaikki tuntui menevän nappiin. Toki nyt vasta alkaakin sitten se piinaavin työ, nimittäin kahden viikon odotus hcg-kokeeseen. Voi olla että oma testivarasto hupenee jo parilla tikulla ennen virallista testipäivää!

Kävin viikon alussa follikkeliultrassa, jossa näkyi kaksi johtavaa rakkulaa vasemmassa munasarjassa ja varoiteltiin tuplamahdollisuudesta. Saatiin ohjeeksi pistää Pregnyl rakkuloita irroittamaan päivä ennen inssiin menoa, joten eilen mies sai kunnian hoitaa sen.


Pistokohtaa on juilinut jonkin verran, varsinkin jos siihen on kohdistunut painetta. Millainenkohan on teoreettinen mahdollisuus, että lääkeaine olisi jäänyt pistoskohtaan jumiin?

Tänään olikin inssin aika ja jännitin taas ihan hupsuna tuota toimenpidettä. Tälläkertaa jännitys oli aaltomaista. Sain yöni nukuttua, mutta aamupalan kanssa oli hankaluuksia ja jouduin pakottamaan itseni syömään. H-hetkeä odottaessa tuntui, että voisin hyppiä, pomppia ja ilakoida ja välillä taas en voinut liikkua millimetriäkään ja kylmähiki oksetuksineen tuntui vaanivan ihan nurkan takana.

Jännitin että jännitänkö toimenpiteessä, joten yritin jo odotustilassa saada enimmät jännitykset karkotettua. Voin kertoa, että ei oikein toiminut tämä minun järjestely. :D

Itse toimenpiteessä oli mukana puoliso, tuttu ihana hoitaja sekä sama lääkäri, jonka luona kävimme ensikäynnillä lapsettomuuspoliklinikalla vuosi sitten. Ensin ultrattiin ja molemmat follit olivat kasvaneet jo kaksisenttisiksi ja toinen yli jo alkanut menemään lysyyn, joten ajoitus osui kohdalleen.

Kuten viime inseminaatiossa, tälläkin kertaa katetri tökkäsi taikka raapaisi kohdunkaulaa(?), mikä teki kipeää, kuten myös siittiöiden ruiskutus kovan paineen takia. Silti toimenpide tuntui olevan paljon nopeammin ohi mitä viimeksi.

(Tässä kohtaa en voi estää itseäni miettimästä, kuinka paljon kaipaankaan mahdollisuutta saada jälkikasvua ilman neuloja, katetreja, purkkeja, lääkkeitä ja laboratorioita.)

Hetken aikaa piti pedillä istuksia jälkikäteen, sillä jännitys alkoi laukeamaan ja huimaus tuli sen tilalle. Sain vastailtua lähinnä yksisanaisin lausein vointia koskeviin kysymyksiin, sillä kaikki voimani tuntuivat huvenneen olemattomiin ja päässä löi tyhjää. Olin vain onnellinen, että toimenpide oli ohitse.

Polilta lähtiessä kävelin hitaasti ja varovasti, ettei sieltä värkeistä nyt kukaan lähtisi poispäin vaeltamaan. Ihan kuin toimillani olisi enää minkäänlaista osaa tai arpaa koko touhuun. Toivo se nostaa taas päätään.

4 kommenttia:

  1. Nyt kaikki ulokkeet ristihin ja hyviä tuloksia toivoen 😃

    VastaaPoista
  2. Pregnylin piston kohdan kipu/jomotus on normaalia, nou hätä :) mulla se kohta on ollut aina n.2päivää arka.
    Tsemppiä teille! :)

    VastaaPoista
  3. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  4. Tsemppiä, toivotaan parasta!
    Meillä sama toimenpide takana, vasta ensimmäinen IUI. Loppuviikosta kuumottelee testipäivä, tosi ristiriitaiset tunnelmat, kovasti se nega pelottaa.
    Pregnylin pistoskohta on mulla ainakin ollut kaikkina pistokertoina jälkeenpäin pari-kolme päivää kipeä, se taitaa olla tosi tavallista.

    VastaaPoista