Tämä alkuvuosi on mennyt täällä blogin puolella hiljaiseloa viettäen. Ehdin loukkaamaan käteni työtapaturmassa sekä ajamaan liukkaalla ulos tieltä, joten ei ainakaan oikeassa elämässä ole turhan hiljaista ollut.. Päätin myös että paha olo saa riittää ja kerroin töissä, ettei minulta tarvitse kysellä jatkuvasti mahdollisesta raskaudesta tai tulevasta jälkikasvusta. En saanut yhtään typerää kommenttia vastaukseksi! Olen todella ylpeä työkavereistani tuon ymmärryksen johdosta.
Olen odottanut aikaa SSG-tutkimuksiin ja koettanut saada ovulaatiota kiinni (turhaan). Noin viikko polikäynnin jälkeen tuli puhelu, jossa sain labravastaukseni. Ovulaatiota ei tapahtunut viime kierrossakaan (prog n.4 kp 39), sekä samassa puhelussa osoitettiin huoli prolaktiinitasostani. Se on niin korkea, että pään magneettikuvaus tehdään prolaktinooma epäilyn takia. Minulle kerrottiin päässäni "mahdollisesti olevan kasvain, joka ei ole syöpää". Voitte vain kuvitella, että sana jäi kummittelemaan päähäni. Kasvain sanoin kasvain ja kasvoi vain, kasvain! Olkoot syöpää tai ei, mutta KASVAIN. (Ai mitenniin jäi kummittelemaan?)
Sain tänään postissa ajanvarausilmoituksen magneettikuvaukseen, mikä tulee olemaan ensikuun puolen välin tienoilla. Olin valmistautunut odottamaan aikaa yli kuukauden ja päänsäryistä huolimatta ehdin jopa unohtamaan sen hetkeksi. Jos magneettikuvauksessa kasvain löytyy, sitä koetetaan pienentää lääkityksellä (jota minulle suunniteltiin jo heinäkuussa) tai se joudutaan leikkaamaan. Nyt kaikki sormet ja varpaat ristiin, ettei sieltä löytyisi mitään. Ainakaan muuta kuin terveet aivot.
Voi surku :( Kovasti tsemppihaleja! Kyllä se siitä iloksi vielä muuttuu. Vaikka aika kornilta se taitaa tässä hetkessä kuulostaa. :/ Minä en ole jaksanut sitä ovista enää pitkiin pitkiin aikoihin testailla, kun ei sitä kuitenkaan tule. Kaikesta huolimatta, jaksamisia!
VastaaPoista