Se on taas se aika kuukaudesta, kun joutuu jännittämään progesteronikokeen tulosta. Keho tuntuu kyllä jo valmistautuvan seuraavaa kiertoa varten. Alavatsaa kuumottaa ja kramppaa ja minä pillitän silmät päästäni Arttu Wiskarin SuomiLOVE-esityksen, Celine Dionin hedelmöityshoitojen ja Alan Rickmanin kuoleman takia. Pillitän ehkä jonkin verran myös kylmän ja väärin täytetyn pitsan takia.
Saan pohtia pääni puhki, alkaako uusi kierto nyt vai heti vai ensiviikolla, kun ei tästä paskasta ota selvää vaikka kuinka monta kiertoa on seurannut ja merkannut ylös. Tässäkin kuussa käytin raskauslaskuria selvittääkseni lasketun ajan. Siitä on tainnut tulla jonkinlainen tapa, kun elää näissä pienissä sykleissään.
Joka kerta uuden kierron alkaessa, mietin miten helvetin myrkyllinen tuo minun kohtuni oikein on, kun sinne ei mikään kiinnity?! Ei nuo munakoneet taida aiheuttaa mitään muuta kuin kipua. Olen niin kyllästynyt tähän! Ja mikä hauskinta: Me ollaan yritetty vasta niin vähän aikaa että ihan nolottaa nämä purkaukset, kun jollain on aina joku asia huonommin. Koen kuitenkin olevani oikeutettu omiin tunteisiini. Minun kehoni on rikki.
Joko siis voisin siirtyä seuraavaan kiertoon ja kuopata taas nämä turhat alitajuntaiset toiveet raskautumisesta? Kohdata pelon ja menetyksen tunteet kahdenkymmenennenyhden kerran peräkkäin ja jatkaa elämääni (millainen se sitten onkin)? Voisinko elää loppuelämäni nousematta sängystä? Maailma tuntuu olevan taas niin kaukana. Täällä minä taas olen pimeässä.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste yk20. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste yk20. Näytä kaikki tekstit
perjantai 15. tammikuuta 2016
Itkuitkuitku
Tunnisteet:
ahdistus,
alakulo,
apua,
arttuwiskari,
avautuminen,
jännitys,
kaipaus,
kipu,
laboratorio,
lapsettomuus,
lapsitoive,
masennus,
myrkyt,
odottelu,
tyhjäsyli,
vitutus,
yk20
maanantai 4. tammikuuta 2016
Clomiultra
Folliultra ohi. Meinattiin myöhästyä koko käynniltä! Mies oli tällä kertaa koko tutkimuksen ajan huoneessa mukana. Siitä ja ehkä esilääkityksestä johtuen olin käynnillä selkeästi rauhallisemmin mielin aiempaan verrattuna. Yhteen väliin meinasi jopa käydä naurattamaan, kun tajusin etten näe ultraäänen näytölle asti, koska silmälasini olivat jääneet kotiin. Onneksi mies pysyi kartalla mitä milloinkin kuvaillaan ja mittaillaan ja saimme mukaan tulostetut kuvat. Näitä kuvia vaan tuskin säästetään kotialbumin sisällöksi.. Heh.
Näyttää siltä, että munasarjat vastaavat myöskin klomifeeniin! Oikealla johtofolli oli jo yli 15mm, limakalvon ollessa seitsemisen milliä. Vasemmalla oli pari pientä helmeä jotenkuten näkyvissä.
Minusta tuntuu, että lääkäri jätti tarkoituksella tuon vasemman munasarjan ultraamisen vähemmälle nyt kun mies oli mukana, nimittäin sen ultraaminen on kuin suoraan Evil deadistä - helvetin kamalaa - ja nyt sitä ei edes yritetty saada kokonaan näkyviin.
Tuo vasen munasarja tuntuu leikkivät piilosta aina kuin sitä pitäisi saada katsottua. Se tuntuu menevän kainaloon saakka piiloon ultraäänilaitteelta ja kerää kerroksia suolta ympärilleen ihan tarkoituksella.
Puhuttiin tutkimuksen jälkeen lääkärin kanssa tulevasta. Ovulaatio varmistetaan taas verikokeella.
Jos raskaudun, niin ilmoitan heille, jotta voidaan alkuraskauden ultra tehdä siellä.
Jos en raskaudu, niin jatkan clomeja ja maalis-huhtikuussa voitaisiin tehdä (vihdoin?) munatorvien aukiolotutkimus tai suoraan ensimmäinen inseminaatio.
Kieltämättä tuo aukkari ei kovin miellyttävältä kuulosta, mutta tuntuisi ihan järkevältä siinä kuitenkin käydä, sitten jos inseminaatio on edessä. Voitte vain kuvitella miten pidätin hengitystä koko tuon keskustelun ajan kun jännitti niin paljon!
Miehen tsemppiä siteeraten: Tää vois olla meidän vuosi!
Näyttää siltä, että munasarjat vastaavat myöskin klomifeeniin! Oikealla johtofolli oli jo yli 15mm, limakalvon ollessa seitsemisen milliä. Vasemmalla oli pari pientä helmeä jotenkuten näkyvissä.
Minusta tuntuu, että lääkäri jätti tarkoituksella tuon vasemman munasarjan ultraamisen vähemmälle nyt kun mies oli mukana, nimittäin sen ultraaminen on kuin suoraan Evil deadistä - helvetin kamalaa - ja nyt sitä ei edes yritetty saada kokonaan näkyviin.
Tuo vasen munasarja tuntuu leikkivät piilosta aina kuin sitä pitäisi saada katsottua. Se tuntuu menevän kainaloon saakka piiloon ultraäänilaitteelta ja kerää kerroksia suolta ympärilleen ihan tarkoituksella.
Puhuttiin tutkimuksen jälkeen lääkärin kanssa tulevasta. Ovulaatio varmistetaan taas verikokeella.
Jos raskaudun, niin ilmoitan heille, jotta voidaan alkuraskauden ultra tehdä siellä.
Jos en raskaudu, niin jatkan clomeja ja maalis-huhtikuussa voitaisiin tehdä (vihdoin?) munatorvien aukiolotutkimus tai suoraan ensimmäinen inseminaatio.
Kieltämättä tuo aukkari ei kovin miellyttävältä kuulosta, mutta tuntuisi ihan järkevältä siinä kuitenkin käydä, sitten jos inseminaatio on edessä. Voitte vain kuvitella miten pidätin hengitystä koko tuon keskustelun ajan kun jännitti niin paljon!
Miehen tsemppiä siteeraten: Tää vois olla meidän vuosi!
Tunnisteet:
clomifen,
gynekologi,
hssg,
inseminaatio,
jännitys,
klomifeeni,
lapsettomuus,
lapsitoive,
lääkäri,
optimismi,
ovulaation induktio,
poli,
toiveikas,
tulevaisuus,
ultraääni,
yk20
sunnuntai 3. tammikuuta 2016
Muutoksiin mukautuminen
Olen törmännyt useamman kerran tilanteeseen, missä minulta pyydetään anteeksi raskautumista tai pelkoa raskautumisesta tai jopa ajatuksia abortista.
Ei minulta tarvitse pyytää anteeksi asioita ja tilanteita joissa olette tai saatatte joskus olla. Te teette niin kuin teidän elämäntilanteeseenne parhaiten sopii.
Se mitä minun päässäni liikkuu, voi olla mitä vain maan ja taivaan väliltä, mutta noin 98% ajasta sanon kyllä suoraan miltä minusta tuntuu.
Siltikään se miltä minusta tuntuu EI saa vaikuttaa siihen, mitä sinä mahdollisesti teet tai olet tekemättä. Vaikka sinua voi pelottaa kertoa minulle jotain, koska pelkäät että minusta tuntuu pahalta niin kerro silti. Voi olla että reaktioni onkin jotain aivan muuta.
Voin olla katkera joistain asioista, mutta olen oppinut käymään tilanteita läpi niin, että yritän ajatella asioita sinun näkökulmastasi ja elämäntilanteeseesi sopien niillä tiedoilla jotka olet minun kanssani jakanut. Lakkaa pyytämästä anteeksi, sillä sinä elät elämääsi ei kukaan muu.
Minä voin vain olla kiitollinen siitä, että olen saanut sinut osaksi elämääni.
Siis kiitos - ei anteeksi.
Ei minulta tarvitse pyytää anteeksi asioita ja tilanteita joissa olette tai saatatte joskus olla. Te teette niin kuin teidän elämäntilanteeseenne parhaiten sopii.
Se mitä minun päässäni liikkuu, voi olla mitä vain maan ja taivaan väliltä, mutta noin 98% ajasta sanon kyllä suoraan miltä minusta tuntuu.
Siltikään se miltä minusta tuntuu EI saa vaikuttaa siihen, mitä sinä mahdollisesti teet tai olet tekemättä. Vaikka sinua voi pelottaa kertoa minulle jotain, koska pelkäät että minusta tuntuu pahalta niin kerro silti. Voi olla että reaktioni onkin jotain aivan muuta.
Voin olla katkera joistain asioista, mutta olen oppinut käymään tilanteita läpi niin, että yritän ajatella asioita sinun näkökulmastasi ja elämäntilanteeseesi sopien niillä tiedoilla jotka olet minun kanssani jakanut. Lakkaa pyytämästä anteeksi, sillä sinä elät elämääsi ei kukaan muu.
Minä voin vain olla kiitollinen siitä, että olen saanut sinut osaksi elämääni.
Siis kiitos - ei anteeksi.
Tunnisteet:
abortti,
anteeksipyyntö,
avautuminen,
kiitollisuus,
lapsettomuus,
lapsitoive,
mieliala,
odottelu,
oppiminen,
raskaus,
raskautuminen,
rauhoittuminen,
yk20,
ystävyys
perjantai 1. tammikuuta 2016
Parempaa uutta vuotta 2016!
Nyt on vuosi 2015 (vihdoin) takana ja vuosi vaihtui kuskinhommia tehdessä. Uudet tinat valettiin illalla. Tinoja on tutkittu porukalla ja internetin voimin. Kaikkea sitä tinoista löytääkään!
Kuvasin tinani joka suunnasta, jos lukijoista löytyisi innokkaita tinantulkitsijoita. Valitettavasti taitoni ja käteni eivät riitä tinan varjojen kuvaamiseen, jotta saisimme laajemman tulkinnan, mutta sille ei nyt voi mitään.
Viimevuotiset tinamme ennustivat lähinnä vain huonoa onnea, mutta nämä näyttivät jo hieman tasapainottavan tilannetta.
Koitan saada jossain vaiheessa tehtyä pienen summauksen viime vuoden tapahtumista.
Tässä kuitenkin vielä kaatonäytteet eiliseltä:
Kuvasin tinani joka suunnasta, jos lukijoista löytyisi innokkaita tinantulkitsijoita. Valitettavasti taitoni ja käteni eivät riitä tinan varjojen kuvaamiseen, jotta saisimme laajemman tulkinnan, mutta sille ei nyt voi mitään.
Viimevuotiset tinamme ennustivat lähinnä vain huonoa onnea, mutta nämä näyttivät jo hieman tasapainottavan tilannetta.
Koitan saada jossain vaiheessa tehtyä pienen summauksen viime vuoden tapahtumista.
Tässä kuitenkin vielä kaatonäytteet eiliseltä:
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)





