Näytetään tekstit, joissa on tunniste arttuwiskari. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste arttuwiskari. Näytä kaikki tekstit

perjantai 15. tammikuuta 2016

Itkuitkuitku

Se on taas se aika kuukaudesta, kun joutuu jännittämään progesteronikokeen tulosta. Keho tuntuu kyllä jo valmistautuvan seuraavaa kiertoa varten. Alavatsaa kuumottaa ja kramppaa ja minä pillitän silmät päästäni Arttu Wiskarin SuomiLOVE-esityksen, Celine Dionin hedelmöityshoitojen ja Alan Rickmanin kuoleman takia. Pillitän ehkä jonkin verran myös kylmän ja väärin täytetyn pitsan takia.

Saan pohtia pääni puhki, alkaako uusi kierto nyt vai heti vai ensiviikolla, kun ei tästä paskasta ota selvää vaikka kuinka monta kiertoa on seurannut ja merkannut ylös. Tässäkin kuussa käytin raskauslaskuria selvittääkseni lasketun ajan. Siitä on tainnut tulla jonkinlainen tapa, kun elää näissä pienissä sykleissään.

Joka kerta uuden kierron alkaessa, mietin miten helvetin myrkyllinen tuo minun kohtuni oikein on, kun sinne ei mikään kiinnity?! Ei nuo munakoneet taida aiheuttaa mitään muuta kuin kipua. Olen niin kyllästynyt tähän! Ja mikä hauskinta: Me ollaan yritetty vasta niin vähän aikaa että ihan nolottaa nämä purkaukset, kun jollain on aina joku asia huonommin. Koen kuitenkin olevani oikeutettu omiin tunteisiini. Minun kehoni on rikki.

Joko siis voisin siirtyä seuraavaan kiertoon ja kuopata taas nämä turhat alitajuntaiset toiveet raskautumisesta? Kohdata pelon ja menetyksen tunteet kahdenkymmenennenyhden kerran peräkkäin ja jatkaa elämääni (millainen se sitten onkin)? Voisinko elää loppuelämäni nousematta sängystä? Maailma tuntuu olevan taas niin kaukana. Täällä minä taas olen pimeässä.

keskiviikko 5. marraskuuta 2014

murtumispisteessä.

Mitä silloin voi tehdä, kun on pala kurkussa mikä ei liiku? Kun tuntuu että tukehtuu? Ei pysty itkemään vaikka kuinka sattuu? Sattuu niin paljon, että murtuu? Väsyttää, mutta pystyt vain valvomaan? Valvot niin paljon, ettet enää tiedä milloin olet oikeasti hereillä? Ei enää tiedä mitä tuntea?